Eläinlääkärin ammatti-identiteetti, asiakasvuorovaikutuksen jännitteiden hallinta ja kliinisen päättelyn yhteenkietoutuminen sekapraktiikassa, Dissertations in education, humanities, and theology; 31

7.9. Eläinlääkärin työ – diagnooseja ja diplomatiaa \n\nVäitös psykologian alalta\n\nVäittelijä: PsL Kalevi Paldanius\n\nVäitösaika ja -paikka: 7.9.2012 klo 12, M100, Metria-rakennus, Joensuun kampus\n\nEläinlääkärin työ vaatii diagnostiikan ja hoitamisen ohella hyvää vuorovaikutusta ja joskus diplomaatin taitoja, havaitsi psykologian lisensiaatti Kalevi Paldanius väitöstutkimuksessaan, jota varten hän seurasi eläinlääkärin työtä viiden vuoden ajan.\n\nEläinlääkärin työ on asiantuntijan asiakaspalvelutyötä. Työssään hän joutuu ottamaan huomioon niin eläimen kuin tämän omistajan näkökulmat ja sovittamaan ne yhteen. Asiakkaan odotuksiin vastaaminen on työssä keskeistä, mutta eläinlääkäriä ohjaavat myös ammatin periaatteet.Asiakkaan toiveita ei aina voi täyttää.\n\nPaldanius tutki, millaista on sekapraktiikkaa tekevän eläinlääkärin työ, miten eläinlääkäri työnsä kokee, millaisia jännitteitä työhön sisältyy ja miten eläinlääkäri niitä hallitsee. Tutkija seurasi nais- ja mieseläinlääkärin työtä viiden vuoden ajan.\n\nHoidettavina lemmikit ja omistajat\nPalveluammateissa työskentelevien on havaittu luokittelevan asiakkaitaan rutiininomaisesti. Luokittelu auttaa hallitsemaan ja ennakoimaan tilanteita. Eläinlääkäri luokittelee asiakkaita muun muassa sen mukaan, miten nämä suhtautuvat omistamiinsa eläimiin. Eläinlääkärille mieluisia ja mukavia ovat asiakkaat, jotka pitävät eläimistään hyvää huolta ja ottavat vastaan eläimiä koskevaa tietoa, ohjeita ja neuvoja. Hyvät asiakkaat suhtautuvat eläimiinsä asiallisesti ja maalaisjärjellä ja tietävät mitä tekevät. Tämä pätee niin tuotanto- kuin lemmikkieläinten omistajiin.\n\nToisaalta asiakkaat ryhmitellään omistamiensa eläinten perusteella esimerkiksi kissa-, koira- ja hevosihmisiin. Lemmikkieläimiin ihmiset suhtautuvat emotionaalisemmin kuin tuotantoeläimiin. Nämä erot heijastuvat eläinlääkärin praktiikkaan asiakkaiden erilaisina eläinlääkäriin kohdistuvina odotuksina. Työ onkin erilaista lemmikkien ja tuotanto- tai harrastuseläinten parissa. Lemmikkien hoidossa korostuu asiakkaan hoito, tuotantoeläinten kohdalla painopiste on enemmän eläimessä.\n\nEhkäisevä työ ei aina toteudu\nSekapraktikkona työskentelevä eläinlääkäri kokee, että tuotantoeläinten omistajat ymmärtävät hänen työnsä luonnetta paremmin kuin lemmikkien omistajat. Lemmikkieläinten omistajien odotukset lemmikkinsä hoidolta voivat olla yliviritettyjä kunnallisen eläinlääkärin resursseihin nähden. Eri eläinryhmien omistajista hevosten omistajat tuntuvat vaativimmilta asiakkailta. Näissä käsityksissä on mukana myös stereotyyppisiä luokitteluja.\n\nEläinlääkärin kuuluu tehdä eläinten sairauksien hoidon ohella ehkäisevää työtä. Viime kädessä ehkäisevien toimien toteuttaminen on asiakkaan vastuulla.Jos asiakas ei noudata terveydenhuoltosuunnitelmia tai ehkäisevät neuvot ”kaikuvat kuuroille korville”, on tilanne eläinlääkärille turhauttava. Tämä voi johtaa siihen, että hän vetäytyy aktiivisesta vuorovaikutuksesta eräänlaiseksi tekniseksi konsultiksi. Tällöin hän tekee vain sen mitä asiakas pyytää.\n\nAsiakkaat maksavat eläinlääkärille tämän asiantuntemuksesta, mutta työ ei silti ole autoritääristä asiakkaan ohjailemista. Eläinlääkäri pyrkii näkemään tilanteet työssään asiantuntemuksensa ja asiakkaiden tilanteiden valossa.Tämä vaatii eläinlääkäriltä tilannetietoisuutta, tunnetyötä ja kykyä tulkita asiakasta. Työtä helpottaa paljon asiakkaiden hyvä eläinten lukukyky ja karjasilmä. Diplomaattinen joustava tahdikkuus asiakkaita kohtaan auttaa eläinlääkäriä eläinten hyvinvoinnin edistämisessä.\n\n

ISBN-10:
978-952-61-0834-6
Kieli:
fin
Sivumäärä:
136 s. : kuv., taul.
Tekijät:
Paldanius Kalevi (diss)
Tuotekoodi 020876
25,25 €