Filicide: intra-familial child homicides in Finland 1970-1994, Dissertations in Health Sciences 118

Lapsensa surmanneiden vanhempien tilanteissa on yhteisiä piirteitä\n\nVäitös lastenpsykiatrian alalta\n\nVäittelijä: LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kauppi\n\nVäitösaika ja -paikka: 15.6.2012 klo 12, Agora AT 100, Joensuun kampus\n\nPerheen tilanne on aina poikkeuksellinen, kun vanhempi tappaa lapsensa. Joitakin yhteisiä piirteitä tapauksissa kuitenkin on, osoitti lääketieteen lisensiaatti, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kaupin Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Tutkimuksessa nousi esiin useita riskitekijöitä, jotka voivat johtaa lapsen surmaamiseen. Kaupin mukaan tulokset osoittavat myös, että kriisitilanteissa perheet tarvitsevat nopeaa apua.\n\nLapsen surmaamiseen johtaneissa tilanteissa olivat taustalla mielenterveyden ongelmien lisäksi vanhemman omat lapsuuden vaikeat kokemukset, avuttomuus, vaikea elämäntilanne, yksinäisyys ja se, että lapsesta huolehtiminen tuotti vanhemmalle lisää huolta. Surmansa saaneet lapset olivat sinänsä terveitä ja heistä oli pidetty huolta, lukuun ottamatta niitä lapsia, jotka kuolivat toistuvan väkivallan seurauksena.\n\nTutkimusaineisto kerättiin vuosilta 1970–1994 ja tuona aikana kuoli 200 lasta perheen sisäisen väkivallan vuoksi. Suurin osa lapsista kuoli laajennettujen itsemurhien tai niiden yritysten seurauksena. Lapsen surmaaminen salatun raskauden ja heti synnytyksen jälkeen oli yleistä jakson alkupuolella. Muut tapaukset, joita tutkittiin perusteellisemmin oikeudenkäyntipöytäkirjojen ja mielentilalausuntojen perusteella, ryhmiteltiin vanhemman motiivin, laukaisevien tekijöiden ja vanhemman elämäntilanteeseen vaikuttavien stressitekijöiden mukaan. Näitä tapauksia oli 65.\n\nOsassa tapauksista vanhempi oli psykoottisessa tilassa surmatessaan lapsen. Vanhemmalla oli joko skitsofreeninen tai määrittelemätön psykoosi.Skitsofreniaa sairastavan vanhemman mieli täyttyi uhkakuvista, kun taas määrittelemättömässä psykoosissa vanhemmat surmasivat lapsen kiihtyneessä tilassa ilman selkeää motiivia.\n\nJoissakin tapauksissa lapsen surmaamisen taustalla oli vanhemman masennus, johon liittyi vääristyneitä ajatuksia lapsen elämän mahdollisuuksista. Masentuneista vanhemmista osa surmasi vain lapsen. Toisilla lapsen surmaaminen oli osa laajennetun itsemurhan yritystä.Taustalla olivat vaikeat elämänkokemukset ja usein synnytyksen jälkeinen depressio sekä lapseen, elämäntilanteeseen tai parisuhteeseen liittyvät paineet.\n\nOman ryhmänsä muodostivat vanhemmat, jotka eivät aikoneet tappaa lastaan, vaan käyttivät väkivaltaa muusta syystä. Toistuvan väkivallan seurauksena kuoli 13 lasta. Uhrit olivat joko vauvoja, joita vanhempi ei avuttomuuksissaan kyennyt tyynnyttämään, tai yli kaksivuotiaita, joiden käytöksen vanhempi tulkitsi vääristyneesti kurittomuudeksi tai taidottomuudeksi. Kuoleman aiheuttanut väkivalta oli hallitsematonta ja rajua ja kuoleman syynä usein päänvamma.\n\nLapsen surmaaminen ei yleensä ollut tarkoituksena myöskään perheväkivaltaan liittyvissä tapauksissa, joissa isä yritti vahingoittaa äitiä tai surmasi myös tämän. Näillä vanhemmilla oli erityisen vaikeat lapsuuden lähtökohdat, asosiaalista oireilua jo nuorena, usein päihdeongelma ja voimakasta mustasukkaisuutta.\n\nTutkituilla lapsensa surmanneilla äideillä oli usein masennus tai psykoottinen tila, ja heidät todettiin syyntakeettomiksi. Lastansa pahoinpidelleillä äideillä todettiin persoonallisuushäiriö. Isillä oli taas usein väkivaltaisuutta muita perheenjäseniä kohtaan, päihdeongelmia ja persoonallisuushäiriö.\n\nTutkimustulosten perusteella on tärkeää tukea äitejä ja isiä erityisesti lapsen elämän varhaisvaiheessa, ja vanhempien tilanteen kriisiytyessä perheet tarvitsevat nopeaa tukea myös lapsen hoitamisessa. Mielenterveyden häiriöiden lisäksi perheväkivalta, päihteet ja perheen hajoamisen uhka ovat selkeitä riskitekijöitä.\n\nLääketieteen lisensiaatti Anne Kaupin lastenpsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Filicide: intra-familial child homicides in Finland 1970-1994 (Lapsen surmaaminen perheessä -1970-1994 Suomessa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jari Sinkkonen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kirsti Kumpulainen Itä-Suomen yliopistosta.\n\nVäittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/vaitoskuvat\n7.6.2012\nLapsensa surmanneiden vanhempien tilanteissa on yhteisiä piirteitä\n\nVäitös lastenpsykiatrian alalta\n\nVäittelijä: LL, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kauppi\n\nVäitösaika ja -paikka: 15.6.2012 klo 12, Agora AT 100, Joensuun kampus\n\nPerheen tilanne on aina poikkeuksellinen, kun vanhempi tappaa lapsensa. Joitakin yhteisiä piirteitä tapauksissa kuitenkin on, osoitti lääketieteen lisensiaatti, lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anne Kaupin Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus. Tutkimuksessa nousi esiin useita riskitekijöitä, jotka voivat johtaa lapsen surmaamiseen. Kaupin mukaan tulokset osoittavat myös, että kriisitilanteissa perheet tarvitsevat nopeaa apua.\n\nLapsen surmaamiseen johtaneissa tilanteissa olivat taustalla mielenterveyden ongelmien lisäksi vanhemman omat lapsuuden vaikeat kokemukset, avuttomuus, vaikea elämäntilanne, yksinäisyys ja se, että lapsesta huolehtiminen tuotti vanhemmalle lisää huolta. Surmansa saaneet lapset olivat sinänsä terveitä ja heistä oli pidetty huolta, lukuun ottamatta niitä lapsia, jotka kuolivat toistuvan väkivallan seurauksena.\n\nTutkimusaineisto kerättiin vuosilta 1970–1994 ja tuona aikana kuoli 200 lasta perheen sisäisen väkivallan vuoksi. Suurin osa lapsista kuoli laajennettujen itsemurhien tai niiden yritysten seurauksena. Lapsen surmaaminen salatun raskauden ja heti synnytyksen jälkeen oli yleistä jakson alkupuolella. Muut tapaukset, joita tutkittiin perusteellisemmin oikeudenkäyntipöytäkirjojen ja mielentilalausuntojen perusteella, ryhmiteltiin vanhemman motiivin, laukaisevien tekijöiden ja vanhemman elämäntilanteeseen vaikuttavien stressitekijöiden mukaan. Näitä tapauksia oli 65.\n\nOsassa tapauksista vanhempi oli psykoottisessa tilassa surmatessaan lapsen. Vanhemmalla oli joko skitsofreeninen tai määrittelemätön psykoosi.Skitsofreniaa sairastavan vanhemman mieli täyttyi uhkakuvista, kun taas määrittelemättömässä psykoosissa vanhemmat surmasivat lapsen kiihtyneessä tilassa ilman selkeää motiivia.\n\nJoissakin tapauksissa lapsen surmaamisen taustalla oli vanhemman masennus, johon liittyi vääristyneitä ajatuksia lapsen elämän mahdollisuuksista. Masentuneista vanhemmista osa surmasi vain lapsen. Toisilla lapsen surmaaminen oli osa laajennetun itsemurhan yritystä.Taustalla olivat vaikeat elämänkokemukset ja usein synnytyksen jälkeinen depressio sekä lapseen, elämäntilanteeseen tai parisuhteeseen liittyvät paineet.\n\nOman ryhmänsä muodostivat vanhemmat, jotka eivät aikoneet tappaa lastaan, vaan käyttivät väkivaltaa muusta syystä. Toistuvan väkivallan seurauksena kuoli 13 lasta. Uhrit olivat joko vauvoja, joita vanhempi ei avuttomuuksissaan kyennyt tyynnyttämään, tai yli kaksivuotiaita, joiden käytöksen vanhempi tulkitsi vääristyneesti kurittomuudeksi tai taidottomuudeksi. Kuoleman aiheuttanut väkivalta oli hallitsematonta ja rajua ja kuoleman syynä usein päänvamma.\n\nLapsen surmaaminen ei yleensä ollut tarkoituksena myöskään perheväkivaltaan liittyvissä tapauksissa, joissa isä yritti vahingoittaa äitiä tai surmasi myös tämän. Näillä vanhemmilla oli erityisen vaikeat lapsuuden lähtökohdat, asosiaalista oireilua jo nuorena, usein päihdeongelma ja voimakasta mustasukkaisuutta.\n\nTutkituilla lapsensa surmanneilla äideillä oli usein masennus tai psykoottinen tila, ja heidät todettiin syyntakeettomiksi. Lastansa pahoinpidelleillä äideillä todettiin persoonallisuushäiriö. Isillä oli taas usein väkivaltaisuutta muita perheenjäseniä kohtaan, päihdeongelmia ja persoonallisuushäiriö.\n\nTutkimustulosten perusteella on tärkeää tukea äitejä ja isiä erityisesti lapsen elämän varhaisvaiheessa, ja vanhempien tilanteen kriisiytyessä perheet tarvitsevat nopeaa tukea myös lapsen hoitamisessa. Mielenterveyden häiriöiden lisäksi perheväkivalta, päihteet ja perheen hajoamisen uhka ovat selkeitä riskitekijöitä.\n\nLääketieteen lisensiaatti Anne Kaupin lastenpsykiatrian alaan kuuluva väitöskirja Filicide: intra-familial child homicides in Finland 1970-1994 (Lapsen surmaaminen perheessä -1970-1994 Suomessa) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Jari Sinkkonen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Kirsti Kumpulainen Itä-Suomen yliopistosta.\n\nVäittelijän painolaatuinen kuva on osoitteessa http://www.uef.fi/vaitoskuvat\n7.6.2012\n\n © Itä-Suomen yliopisto\n Palaute\n\n \n © Itä-Suomen yliopisto\n Palaute\n\n

ISBN-10:
978-952-61-0811-7
Kieli:
eng
Sivumäärä:
63 s.
Tekijät:
Kauppi Anne (diss)
Tuotekoodi 020858
25,50 €