Ecophysiology of the deer ked (Lipoptena cervi) and its hosts, Dissertations in forestry and natural sciences; 66

25.5. Hirvikärpänen loisii runsaslukuisena Itä-Suomen hirvissä ja selviytyy jopa -15 asteen pakkasista \n\nVäitös biologian alalta\n\n Väittelijä FM Tommi Paakkonen \n\nVäitösaika ja -paikka 25.5.2012 klo 12.00, N100, Natura, Joensuun kampus\n\n\nSuomeen 1960-luvulla kaakosta levinnyt hirvikärpänen loisii Itä-Suomen hirvissä erittäin runsaslukuisena. Aineiston perusteella hirvisonneilla oli keskimäärin 10600, hirvilehmillä 3500 ja vasoilla 1700 hirvikärpästä taljassaan. Enimmillään yhdessä hirvessä oli lähes 17500 hirvikärpästä ja vähimmilläänkin yli 800 kärpästä. Vaikka hirvikärpänen loisii hirvessä erittäin runsaana, on sen vaikutus hirven hyvinvointiin tutkimuksen perusteella varsin vähäinen. Kokeellisen altistuksen perusteella hirvikärpäsellä ei ollut vaikutusta myöskään poron hyvinvointia kuvaaviin muuttujiin. Kylmäaltistuskokeissa suurin osa tutkituista hirvikärpäsistä selviytyi –5 °C:n pakkasesta ja runsas viidennes kesti jopa –15 °C:n pakkasta. Laji on siis hyvin sopeutunut esiintymisalueensa ilmastoon ja voi kylmänkestonsa puolesta levittäytyä myös nykyistä pohjoisemmaksi.\n\n \n\nHirvikärpäsloisinta Itä-Suomen hirvillä \n\nHirvikärpästen lukumäärä ja tiheys sekä loisten sijoittuminen hirven taljan eri osiin määritettiin 23 taljasta. Itä-Suomessa kaikki tutkitut hirvet olivat voimakkaasti hirvikärpäsen loisimia syksyllä. Eniten loisia oli hirvisonneilla (keskiarvo n. 10600 kärpästä). Hirvilehmillä oli vähemmän hirvikärpäsiä (3500 kärpästä) kuin sonneilla ja vähiten hirvikärpäsiä oli vasoilla (1700 kärpästä). Taljan pinta-alaan suhteutettuna sonneilla oli edelleen eniten hirvikärpäsiä (36 kärpästä/dm2), mutta lehmien hirvikärpästiheys (12 kärpästä/dm2) ei eronnut vasojen vastaavasta arvosta (9 kärpästä/dm2). \n\nHirvikärpänen suosi hirven etuselän aluetta, jossa oli noin puolet kaikista kärpäsistä. Syy tähän on ilmeisesti se, että hirven karva on pisimmillään säkäalueella, mikä tarjoaa ylöspäin ja hämärään pyrkivälle hirvikärpäselle parhaan mahdollisen suojan. Takaselässä oli noin neljännes kaikista hirvikärpäsistä, mutta raajojen, vatsan ja pään alueilla kärpäsmäärät olivat selvästi alhaisemmat kuin selässä.\n\n \n\nHirvikärpäsloisinnan vaikutus hirven hyvinvointiin \n\nErot loisittujen ja loisimattomien hirvien veren ja plasman muuttujien välillä olivat pieniä. Loisituilla hirvillä oli korkeampi punasolujen keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus kuin loisimattomilla hirvillä. Terveydentilan kannalta ero lienee merkityksetön, ja on epätodennäköistä, että se olisi hirvikärpäsloisinnan aiheuttamaa. Hirvikärpäsloisinnan voimakkuus korreloi käänteisesti hirven maksan omega-3-rasvahappojen kanssa, mutta tutkimus ei antanut selvää vastausta siihen, onko kyseessä syy–seuraussuhde. Tulosten perusteella hirvet sietävät hirvikärpäsloisintaa Itä-Suomessa hyvin. \n\n \n\nKokeellisen hirvikärpäsloisinnan vaikutus poron hyvinvointiin \n\nHirvikärpänen on jo levinnyt poronhoitoalueen eteläosiin, ja on mahdollista, että se vaikuttaisi haitallisesti poron hyvinvointiin ja porotalouteen. Tästä syystä selvitettiin, kuinka hirvikärpäsaltistus vaikuttaa poron terveyttä kuvaaviin muuttujiin ja voiko hirvikärpäsestä mahdollisesti aiheutuvaa haittaa torjua lääkinnällisesti. \n\nTarhaolosuhteissa järjestetyssä kokeessa 18 aikuista, loisettomiksi lääkittyä poroa jaettiin kolmeen ryhmään: kontrolliryhmään ja kahteen hirvikärpäsillä infektoituun ryhmään. Elo–syyskuun aikana infektioryhmien poroihin istutettiin yhteensä 300 hirvikärpästä eläintä kohden. Marraskuussa toinen infektioryhmistä lääkittiin ivermektiinillä, joka on yleisesti käytetty loislääke. Kokeen aikana porojen terveyttä seurattiin verinäytteiden avulla ja kokeen lopussa määritettiin lisäksi kudosnäytteistä samat muuttujat kuin hirviltä aiemmassa osatutkimuksessa. \n\nAineistosta ei löytynyt selvästi hirvikärpäsloisinnan aiheuttamia muutoksia porojen veri- tai kudosarvoissa. Hirvikärpästen selviytymisaste poron taljalla oli erittäin alhainen, vain 2,1 %, minkä perusteella poro ei ole ihanteellinen isäntäeläin hirvikärpäselle. Lääkityiltä poroilta ei löytynyt kokeen lopussa ainuttakaan elävää hirvikärpästä, joten ivermektiini vaikuttaisi olevan tehokas loislääke myös hirvikärpästä vastaan. \n\n \n\nHirvikärpäsen kylmänkesto \n\nSyksyllä koteloistaan kuoriutuvat aikuisvaiheen hirvikärpäset voivat altistua pakkaselle ennen kuin löytävät sopivan isäntäeläimen. Kylmänkestolla on siten keskeinen merkitys hirvikärpäsen menestymiselle nykyisillä esiintymisalueilla ja mahdolliselle levittäytymiselle pohjoisemmaksi.\n\n Hirvikärpäsen kylmänkesto selvitettiin määrittämällä sen alempi letaalilämpötila ja jäätymispiste. Lisäksi analysoitiin hirvikärpäsen mahdollisesti sisältämät jäätymisenestoaineet. Hirvikärpäsen alempi letaalilämpötila oli –16 °C ja jäätymispiste vastaavasti –7,8 °C. Tämän perusteella hirvikärpänen voi olla jäätymistä sietävä laji. Kylmälle altistetuilla hirvikärpäsillä vapaiden aminohappojen pitoisuus kasvoi ja niiden arvellaan toimivan tällä loisella jäätymisenestoaineina\n

ISBN-10:
978-952-61-0771-4
Kieli:
eng
Sivumäärä:
83, [92] s. : kuv., taul.
Tekijät:
Paakkonen Tommi
Tuotekoodi 020843
25,25 €