Uudenlaisen pahan unohdettu historia : arvohistoriallinen tutkimus 1980-luvun suomalaisen romaanin pahan tematiikasta ja "pahan koulukunta" -vuosikymmenmääritteen muodostumisesta kirjallisuusjärjestelmässä, Dissertations in education, humanities, and theology; 25

Väitös kirjallisuuden alalta\n\nVäittelijä: FL Ville Sassi\n\nVäitösaika ja -paikka: lauantai 21.4. kello 12, Agora-rakennuksen sali AG100, Joensuun kampus\n\nKäsitys siitä, että suomalaisissa 1980-luvun romaaneissa kuvattiin uudenlaista pahaa, on vakiintunut kirjallisuushistoriaan. Ajan romaaneissa on nähty arvottomuutta, eikä paha saa niissä palkkaansa, vaan häikäilemättömimmät voittavat. Filosofian lisensiaatti Ville Sassi osoittaa väitöstutkimuksessaan, ettei 1980-luvun proosa ollut sisältönsä puolesta poikkeuksellista. Suomalainen kirjallisuus on aina nostanut julkiseen keskusteluun kärkeviä moraalikysymyksiä. 1980-luvun yhteiskunnallinen arvomurros toi kuitenkin mukanaan haasteita, joihin kirjallisuusjärjestelmäkin reagoi. Kriitikot ja tutkijat pitivät yllä käsitystä uudenlaisesta pahasta, sillä se vankisti heidän asiantuntijavaltaansa ja uudisti kirjallisuutta.\n\nEettisten kysymysten herättäminen on taiteelle tyypillistä. Ei olekaan syytä kiistää pahan keskeisyyttä tietyissä 1980-luvun proosateoksissa. Esimerkiksi Sassin tutkimat Esa Sariolan, Annika Idströmin ja Matti Yrjänä Joensuun romaanit kuvaavat tilanteita, joissa yhteiset päämäärät ovat kadonneet näkyvistä. Se rohkaisee romaanihenkilöitä rakentamaan minuuttaan pahaa tekemällä tai jättää heidät kohtuuttoman kärsimyksen armoille. Mainitut romaanituotannot ovat varsin väkivaltaisia, synkkiä ja toivottomiakin.\n\nVastaavaa pahuutta voidaan kuitenkin tunnistaa myös esimerkiksi Minna Canthin, Aino Kallaan, Pentti Haanpään, Maria Jotunin, Hannu Salaman ja Lassi Sinkkosen tuotannoista. Sassin tutkimus osoittaa, että suomalainen kirjallisuus on Kiven ja Canthin ajoista lähtien nostanut arvokysymyksiä julkiseen keskusteluun käsittelemällä räikeitä moraaliristiriitoja. Kunkin ajan yhteiskunnallinen dialogi tuottaa käsityksiä esimerkiksi edustavasta perheestä, hyvistä kansalaisista tai mielekkäästä elämästä. Näiden käsitysten muodostumisessa politiikalla, uskonnolla ja taloudella on paljon valtaa. Kirjallisuus on puolestaan tuonut julki ongelmia, joita nämä vaateet näennäisen myönteisine päämäärineen aiheuttavat yksilöille.\n\nVertailu suomalaisen kirjallisuuden klassikoihin osoittaa siis, ettei 1980-luvun teksteissä ollut uudenlaista pahaa. Mutta kokemus yhteiskunnan arvomurroksesta herkisti tuolloin kirjallisuustoimijat tunnistamaan moraalikysymyksiä kirjallisuudesta ja näkemään ne uudenlaisina. Tätä lukutapaa ruokki erityisesti moniarvoistuminen, jota 1980-luvun Suomessa edisti kansainvälistymisen saama uusi painoarvo.\n\nKirjallisuusjärjestelmässä moniarvoistumisen voitiin nähdä uhkaavan myös kirjallisuuden asemaa. Tällöin havainto pahan tematiikasta oli arvokas siksi, että se tarjosi tavan korostaa kirjallisuuden erityislaatua ja uudistaa sen tehtävää. Huomionarvoisella kirjallisuudella oli pitkään ollut yhteys kansalliseen projektiin ja politiikkaan. Nyt kriitikot ja tutkijat nostivat arvostamisen kohteeksi uuden kirjailijapolven ja loitonsivat heidän teoksiaan poliittis-yhteiskunnallisista tulkinnoista.\n\nKirjallisuudentutkimuksessa käsitystä 1980-luvun "pahan koulukunnasta" on toistettu lähes kritiikittä näihin päiviin, sillä se on vastannut tutkimuksen painotuksia. Sitä, miksi kyseinen koulukunta nousi esiin, ei aiemmin ole tultu kysyneeksi. Sassin tutkimus avaakin kysymyksiä kirjallisuuden historiakuvasta. Toisaalta se havainnollistaa taiteen potentiaalia yhteiskunnallisessa arvokeskustelussa, erityisesti moraalikysymysten suhteen. Tämä on merkittävää, sillä julkisen moraalikeskustelun painoarvo yhteiskunnan eri hankkeissa on viime aikoina kasvanut.\n\n

ISBN-10:
978-952-61-0680-9
Kieli:
Fin
Sivumäärä:
304 s.
Tekijät:
Sassi Ville
Tuotekoodi 020830
44,00 €