Suomalainen avioero 2000-luvun alussa : miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään?, Dissertations in education, humanities, and theology ; 15.

Väitös psykologian alalta\nVäittelijä: TT Jouko Kiiski\nVäitös aika ja -paikka: 16.9.2011, klo 12.00, M100-sali Metria-rakennus, Joensuun kampus\n\nSuurin osa avioeron läpikäyneistä kokee avioliiton purkamisen henkisesti vaikeaksi prosessiksi. Vain harva eronneista pitää avioliittonsa purkamista helppona. Ero aiheuttaa ihmisissä ahdistusta ja mielialan vaihteluja. Itä-Suomen yliopistossa tarkastettavan teologian tohtori Jorma Kiisken väitöstutkimuksen mukaan noin 80 prosentissa tapauksista avioero oli molempien puolisoiden toive. Ero hankaloituu, kun toinen puolisoista haluaa erota ja toinen jatkaa liittoa. Pelko lasten selviytymisestä lisää avioliiton purkamiseen liittyvää stressiä.\n\nVaikka ihmiset kokevat avioliittonsa päättymisen vaikeaksi, he selviytyvät erosta hyvin. Miehet selviytyvät erosta lähes yhtä hyvin kuin naisetkin. Vanhempien arvioiden mukaan myös lapset toipuvat varsin pian vanhempiensa erosta. Avioliiton purkamista ei koeta yleensä myöskään taloudelliseksi katastrofiksi. Erosta selviytymistä auttaa tulevaisuuteen suuntautuminen, eroasian käsittely ja sosiaalinen tuki.\n\nSuurin osa naisista ja yli puolet miehistä piti avioliiton purkamista järkevänä ratkaisuna. Moni eronneista myös oli sitä mieltä, että avioero on parantanut heidän elämänlaatuaan. Siitä johtuen suurin osa eronneista pitää eroa oikeana ratkaisuna ongelmallisessa elämäntilanteessa. Avioeroa ei pidetä katastrofina, vaan ennemminkin positiivisena muutoksena.\n\nEntiset aviopuolisot tarkastelevat avioeron syitä omasta näkökulmastaan käsin. Tästä johtuen eronneet tulkitsevat eron syitä varsin eri tavoin. Selkeä yhteys puolisoiden mielipiteissä löytyi tutkimuksessa lähinnä vain silloin, kun eron taustalla oli vakavia parisuhdeongelmia kuten uskottomuutta, päihteiden ongelmakäyttöä tai perheväkivaltaa. Puolisoilla ei aina ollut yhteistä näkemystä edes siitä, kumpi oli erossa aloitteellinen osapuoli. \n\nKiiski jaottelee avioerot tutkimuksessaan eri tyyppeihin. Tärkeä taustatekijä avioerojen tyypittelyssä oli se, oliko kyseessä aktiivinen eroaja eli jättäjä vai passiivinen eroaja eli jätetty. Jättäjän avioerotyypit ovat luovuttamisero, itsenäistymisero ja ero ilman selkeää syytä.\n\nLuovuttamiserossa ihminen elää ongelmien kyllästämässä avioliitossa. Hän yrittää eri tavoin korjata parisuhteensa tilaa ilman tulosta. Niinpä hän päättää luovuttaa ja ottaa avioeron.\n\nItsenäistymiserossa ihminen suuntautuu parisuhteen ulkopuolelle. Oma työ ja vapaa-aika voivat olla parisuhdetta tärkeämpiä asioita. Parisuhteesta itsenäistyvä on myös altis rinnakkaissuhteille, koska hänellä ei ole tarvetta suojella avioliittoa. Uskottomuus voikin antaa lopullisen syyn avioliiton purkamiselle.\n\nEro ilman selkeää syytä liittyy avioerojen yleistymiseen ja normalisoitumiseen. Ihminen kyllästyy elämään nykyisessä suhteessa ja toiveena on siksi päästä pois parisuhteesta.\n\nPassiivisen eron mallit ovat myöntymisero ja pakkoero. Myöntymiserossa puoliso suostuu helposti kumppaninsa avioerotoiveeseen. Pakkoerossa jätetty vastustaa loppuun asti avioeroa, mutta siitä huolimatta kumppani hakee avioliiton purkamista.\n\nTeologian tohtori Jouko Kiisken psykologian alan väitöskirja ”Suomalainen avioero 2000-luvun alussa. Miksi avioliitto puretaan, miten ero koetaan ja miten siitä selviydytään?” tarkastetaan filosofisessa tiedekunnassa.\n\n

ISBN-10:
978-952-61-0421-8
Kieli:
fin
Sivumäärä:
302 s.
Tekijät:
Kiiski Jouko (diss)
Tuotekoodi 020741
38,35 €