Vascular Endothelial Growth Factors in Eye Diseases. Pathophysiology and New Therapeutic Strategies for Retinal and Choroideal Angiogenesis (Verisuonikasvutekijöiden merkitys silmäsairauksissa. Patofysiologiaa ja uusia hoitomenetelmiä verkkokalvon ja suon, Kyo:n julkaisuja G 69

Kinnunen Kati (LL) 28.3.2009\nLääketieteellinen tiedekunta\nMolekulaarinen lääketiede\nVascular Endothelial Growth Factors in Eye Diseases. Pathophysiology and New Therapeutic Strategies for Retinal and Choroideal Angiogenesis (Verisuonikasvutekijöiden merkitys silmäsairauksissa. Patofysiologiaa ja uusia hoitomenetelmiä verkkokalvon ja suonikalvon angiogeneettisiin sairauksiin)\n\nVastaväittäjä: Professori Ilka Immonen, HUS, silmätautien klinikka\nKustos: Professri Seppo Ylä-Herttuala, Kuopion yliopisto\nAika ja paikka: Lauantai 28.3.2009 klo 12, Mediteknian auditorio\n\nVäitöstiedote:\nUutta tietoa diabeettisen silmänpohjasairauden syntymekanismeista\n\nSilmän takaosien uudissuonitusta aiheuttavat sairaudet ovat länsimaiden suurin sokeutta aiheuttava tautiryhmä. Niistä yleisimmät ovat silmänpohjan ikärappeuma ja diabeettinen retinopatia. Silmänpohjan ikärappeumassa haitallinen uudissuonitus syntyy suonikalvolle, kun taas diabeettisessa retinopatiassa uudissuonitus muodostuu verkkokalvolle ja lasiaistilaan. Molemmissa tapauksissa uudissuonitukseen liittyvät komplikaatiot vahingoittavat silmän rakennetta ja normaalia toimintaa sekä heikentävät näöntarkkuutta. Silmänpohjan uudissuonituksen syntymekanismi on osin vielä tuntematon eikä parantavia hoitomuotoja ole olemassa.\n\nTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat diabeettisen retinopatian syntymiseen ja kehittymiseen tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoilla. Koe-eläinmalleissa tutkittiin verisuonikasvutekijöiden VEGF-A:n ja VEGF-D:n vaikutuksia silmässä adeno- ja bakulovirusvektoreita apuna käyttäen. Lisäksi pyrittiin kehittämään uusi eläinmalli ikään liittyvien silmäsairauksien tutkimiseen ja uusien hoitomuotojen kehittämiseen.\n\nVEGF-A:n on osoitettu aiemmissa tutkimuksissa olevan yksi tärkeimmistä tekijöistä silmänsisäisen uudissuonituksen patogeneesissa. Diabeettisessa retinopatiassa VEGF-A:n lisäksi myös muita kasvutekijöitä, erityisesti angiopoietiini-2:ta, esiintyi runsaasti diabeetikoilta kerätyissä näytteissä. VEGF-D oli erityisen tärkeä tyypin 2 diabeetikoilla. Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoilla kasvutekijät ilmenivät silmäkudoksissa eri tavoin, mikä voi osaltaan selittää eroja näiden tautimuotojen kliinisessä kuvassa.\n\nVEGF-A:n injisoiminen kanin lasiaistilaan adenovirusvektoria apuna käyttäen sai aikaan veri-retinaesteen heikkenemisen, läpäisevyyden kasvun ja loppuvaiheessa uudissuonituksen syntymisen. VEGF-A:n toiminta estämällä estettiin uudissuonitusta aiheuttavan prosessin eteneminen. Myös VEGF-D:n vaikutuksia tutkittiin kaneilla. VEGF-D:n injisoiminen kanin silmän lasiaistilaan aiheutti veri-retinaesteen heikkenemisen ja läpäisevyyden kasvun, mutta uudissuonitusta ei kehittynyt.\nGeenihoitosovellutuksia uudissuonitusta aiheuttaviin silmänpohjasairauksiin\n\nLääkeaineiden annostelu verkkokalvolle ja suonikalvolle on vaikeaa silmän lukuisten suojaavien rakenteiden vuoksi. Toistuvat injektiot lasiaistilaan voivat vaurioittaa silmän rakenteita, ja komplikaatioiden riski kasvaa injektiomäärän lisääntyessä. Ihanteellista lääkeaineiden annostelumenetelmää ei tällä hetkellä ole olemassa. Geeniterapian avulla terapeuttinen proteiini saadaan kulkeutumaan ja tuottumaan kohdekudoksessa yksittäisen injektion avulla jopa vuosikausien ajan. Silmä on hyvä kohde geeniterapialle pienen kokonsa ja suojaavien rakenteidensa vuoksi. Niiden ansiosta silmän sisälle tarvitsee injisoida vain pieni määrä terapeuttista ainetta eikä aine pääse karkaamaan koko elimistöön tai muihin kudoksiin.\n\nViruksia käytetään laajalti geeniterapiassa terapeuttisten geenien kuljettimina. Tässä tutkimuksessa adenovirus osoittautui tehokkaaksi geeninsiirtovektoriksi erityisesti silmän etuosiin ja verkkokalvon pintakerroksiin. Lasiaiseen injisoitu bakulovirus sai aikaan siirretyn geenin tuottaman proteiinin ilmenemisen verkkokalvon syvimmissä kerroksissa, näköaistinsoluissa ja pigmenttiepiteelissä. Molemmat kuljettimet aiheuttivat kuitenkin silmässä tulehdusreaktion, joka rajoitti geenin ilmentymisen muutamiin viikkoihin.\n\nTutkimuksessa kehitetyn eläinmallin, diabeettisen IGF-/-/LDLR-/-ApoB100/00 hiiren, plasman verensokeriarvot olivat lievästi kohonneet; näin simuloitiin ihmisillä esiintyvää ruokavaliohoitoista diabetesta. Ikääntyvien hiirien silmissä todettiin muutoksia etenkin verkkokalvon rakenteessa. Uudissuonitusta ei havaittu, sen sijaan verkkokalvon eri kerroksissa todettiin patologista uudelleen järjestymistä. Myös aistinsolukerroksen atrofia oli huomattava. Tätä mallia voidaan käyttää hyväksi arvioidessa alkavan diabeteksen aiheuttamia ja verkkokalvon degeneraatioihin liittyviä muutoksia.\n\nVäitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja G. A.I. Virtanen –instituutti, ISBN 978-951-27-1128-4. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä, sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi, tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml\n\nLisätietoja: \nKati Kinnunen\np. 050 321 3756 tai 017 172 800\nkati.kinnunen@uku.fi\n\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
978-951-27-1128-4
Kieli:
eng
Sivumäärä:
100 s.
Tekijät:
Kinnunen Kati (diss)
Tuotekoodi 020509
25,25 €