Gerontologinen sosiaalityö. Tiedonmuodostus ja asiantuntijuus, Kyo:n julkaisuja E 155

Ylinen Satu (YTL) 14.6.2008\nYhteiskuntatieteellinen tiedekunta\nSosiaalityö\nGerontologinen sosiaalityö. Tiedonmuodostus ja asiantuntijuus\n\nVastaväittäjä: Professori (emer.) Simo Koskinen, Lapin yliopisto\nKustos: Professori Sari Rissanen, Kuopion yliopisto\nAika ja paikka: Lauantai 14.6.2008 klo 12, Canthian auditorio L1\n\nVäitöstiedote:\nSosiaalityö aitiopaikalla ikääntyneiden arkeen\n\nIkääntyneen ihmisen pitää saada asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Näin linjataan nykyisessä ikäihmisten elämistä ja olemista koskevassa poliittisessa päätöksenteossa, esimerkiksi muutama kuukausi sitten ilmestyneessä STM:n ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa.\n\nKoti on ikääntyneelle ihmiselle paras paikka silloin, kun siellä saa tarpeen tullen apua ja tukea. Liian usein apua ja tukea ei kuitenkaan ole saatavilla. Sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan hyvää tarkoittava linjaus mahdollisimman pitkään jatkuvasta kotona asumisesta on tuonut monen ikääntyneen ihmisen ja heidän omaistensa elämään pelon ja ahdistuksen.\nTavoitteena hyvä vanhuus - pompottelua, pakkokotiuttamista ja pakkohoitamista\n\nTätä gerontologista sosiaalityötä tarkastelevaa väitöstutkimusta varten kerättiin tietoa muun muassa hauraiden ja huonokuntoisten vanhojen ihmisten elämää läheltä seuraavilta sosiaalityöntekijöiltä. Erilaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa toimivat sosiaalityöntekijät kertovat iäkkäistä ihmisistä, joita `pompotellaan´ toistuvasti hoitolaitoksen ja kodin ja erilaisten hoitolaitosten välillä. Tällaisen toistuvan paikasta toiseen siirtymisen on eri tutkimuksin osoitettu olevan sekä fyysisesti että psyykkisesti erittäin raskasta vanhukselle. Se on sitä myös ikääntyneiden omaisille ja omaishoitajille, jotka itsekin ovat usein varsin iäkkäitä ja huonokuntoisia.\n\nSosiaalityöntekijät kertovat myös iäkkäistä ihmisistä, jotka kotiutetaan vastoin heidän omia ja vastoin heitä hoitavien omaisten toiveita. Kotiuttaminen tapahtuu, vaikka vanha ihminen kertoo olevansa pelokas ja niin huonokuntoinen, ettei pärjää kotona. Kotiuttaminen tapahtuu myös, vaikka kotona olevat omaiset ilmaisevat, etteivät jaksa ottaa, pysty ottamaan tai ettei heillä ole lainkaan halua ottaa vastuuta vanhuksen hoitamisesta.\n\nTämä tutkimus osoittaa siis, että nykyinen vanhustenhuolto perustuu osittain siihen, että ikääntyneitä ihmisiä "pakkokotiutetaan" ja omaiset laitetaan "pakkohoitamaan" heitä. Moraaliseen pakkoon perustuvan hoitamisen kielteisin mahdollinen seuraus on iäkkään ja hauraan ihmisen joutuminen kaltoin kohdelluksi. Tätä riskiä lisää se, että sosiaalityöntekijöiden kertoman mukaan kotiin annettavien palvelujen määrä on pikemmin niukentunut kuin lisääntynyt.\nVoimavaroihin tukeutuminen - keino legitimoida resurssien vähentäminen?\n\nLinjaus ikäihmisten mahdollisimman pitkään kotona jatkuvasta asumisesta perustuu pitkälti eri auttamisammattien taustalla vaikuttavaan, ihmisen voimavaroja korostavaan ja ihmisen aktivoimiseen perustuvaan ajatteluun, mukaan lukien myös vanhusten auttamiseen ja tukemiseen pohjaavat ammatit. Näyttää siltä, että poliittisessa päätöksenteossa ei käytetä sitä tietoa ja asiantuntijuutta, jota sosiaalityöntekijöillä on tämän päivän ikääntyneiden ihmisten arjen elämästä ja siinä selviytymisestä. Tätä päätöksenteossa tarvittavaa tietoa ja asiantuntijuutta välittää muun muassa tämä gerontologista sosiaalityötä koskeva tutkimus.\n\nSosiaalityöntekijöillä oleva tieto osoittaa, että kaikilla vanhuksilla ei ole voimavaroja, ei edes piileviä sellaisia, joiden avulla he selviytyisivät elämästä omassa kodissaan. Edelleen sosiaalityöntekijöillä oleva tieto osoittaa, ettei kaikilla omaisilla ole voimavaroja, osalla heistä ei ole mahdollisuutta ja osalla heistä ei ole minkäänlaista halua ottaa vastuuta iäkkään omaisensa hoitamisesta.\n\nTutkimus osoittaa, että hyvää tarkoittavasta ihmisen voimavarojen esiin nostamista korostavasta lähtökohdasta on tullut keino, jolla legitimoidaan auttamiseen ja tukemiseen suunnattujen resurssien pienentäminen. Tällaisen suuntauksen muuttamiseksi sosiaalityöntekijöiden näkymä ja asiantuntijaääni olisi saatava mukaan vanhuspoliittiseen päätöksentekoon sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.\n\nVäitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet, ISBN 978-951-27-0814-7. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml\n\nLisätietoja:\nSatu Ylinen\nTampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos\npuh. 03 3551 6347\nsatu.ylinen@uta.fi\n \n\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
978-951-27-0814-7
Kieli:
fin
Sivumäärä:
114 s.
Tekijät:
Ylinen Satu(diss)
Tuotekoodi 020413
25,00 €