Mental Disorders and Violent Crime. Epidemiological Study on Factors Associated with Severe Violent Offending (Mielenterveyshäiriöt ja väkivaltarikollisuus. Epidemiologinen tutkimus vakavaan väkivaltarikollisuuteen liittyvistä tekijöistä), Kyo:n julkaisuja D 422

Putkonen Anu (LL) 23.11.2007\nLääketieteellinen tiedekunta\nOikeuspsykiatria\nMental Disorders and Violent Crime. Epidemiological Study on Factors Associated with Severe Violent Offending (Mielenterveyshäiriöt ja väkivaltarikollisuus. Epidemiologinen tutkimus vakavaan väkivaltarikollisuuteen liittyvistä tekijöistä)\n\nVastaväittäjä: Dosentti Hannu Lauerma, Psykiatrinen vankisairaala, Turku\nKustos: Professori Jari Tiihonen, Kuopion yliopisto\nAika ja paikka: Perjantai 23.11.2007 klo 12, Niuvanniemen sairaala, juhlasali\n\nVäitöskirjan tiivistelmä:\n\nUutta tietoa henkirikollisuuteen liittyvistä mielenterveyshäiriöistä\n\nVäkivaltarikollisuus on merkittävä ja kallis, kärsimyksiä aiheuttava kansanterveysongelma, jonka syistä yleisväestössä ja riskiryhmissä on vain vähän tietoa. Sen yleisiä riskitekijöitä ovat nuori ikä, miessukupuoli ja mielenterveyden häiriöt. Mielenterveyshäiriöistä päihdeongelmat (SUD), antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (APD), epävakaa persoonallisuus, käytöshäiriö ja psykoottiset häiriöt (MMD) lisäävät riskiä.\n\nVaikka psykoottisista häiriöistä kärsivilläkin päihdeongelmien on aiemmin havaittu lisäävän väkivaltarikosriskiä, persoonallisuushäiriöiden osuus heidän väkivaltarikollisuudessaan oli epäselvä. Väitöstyön alkuosassa määritettiin elinaikaisten mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä edustavassa suomalaisten psykoottisten henkirikollisten ja henkirikoksen yrittäjien joukossa. Tutkittavia oli 90. Tutkimuksessa käytettiin strukturoituja haastatteluja, sairauskertomustietoja sekä omaisten ja muun muassa opettajien mielentilatutkimukseen antamia tietoja.\n\nTutkimuksessa löydettiin kolme erilaista häiriötä. Noin puolella psykoottisista henkirikollisista oli oireyhtymä, joka nimettiin kolmoishäiriöksi (MMD+APD+SUD). Neljänneksellä oli kaksoishäiriö (MMD+SUD) ja neljänneksellä pelkkä mielisairaus (yksöishäiriö). Neljäs ryhmä, APD ilman päihdeongelmia, puuttui. Yksöis- ja kolmoishäiriöisten henkirikoksia verrattaessa ilmeni, että ryhmien psykoottisten oireiden laatu ja määrä eivät eronneet. Kuitenkin merkitsevästi useammat kolmoishäiriöiset olivat surmanneet päihtyneenä riidan yhteydessä ei-sukulaisen kuin yksöishäiriöiset, joiden henkirikokset liittyivät useammin harhaluuloihin ja kohdistuivat sukulaisiin.\n\nTutkimus osoitti että antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on psykoottisellakin vakavan väkivaltarikollisuuden riskitekijä, mutta vain päihdeongelmaan liittyneenä. Vakavista mielenterveyshäiriöistä kärsivien väkivaltarikollisuuden ennaltaehkäisy edellyttää APD:n huomioimista ja tehokkaita hoitomuotoja kolmoishäiriöisille. Psykoottisissa sairauksissa päihdeongelma ilman APD:tä on mahdollisesti eri oireyhtymä kuin kolmoishäiriö, eikä se ehkä lisääkään psykoosiin liittyvää vakavan väkivaltarikollisuuden riskiä.\nVäkivaltarikollisuus voi siirtyä vanhemmilta lapsille\n\nPieni joukko syrjäytyneitä miehiä tekee valtaosan väkivaltarikoksista. Vangeista valtaosalla on päihdeongelmia ja persoonallisuushäiriöitä. Näiden häiriöiden on osoitettu usein voivan siirtyä sukupolvesta toiseen. Rikollisten vanhempien lapsilla on verrokkeja enemmän rikollisuutta, mutta väkivaltarikollisuuden suhteen selvää yhteyttä ei ole aikaisemmin todettu. Vaikka lukuisia riskilasten väkivaltarikollisuuteen liittyviä ympäristötekijöitä tunnetaan, ilman kvantitatiivisia riskilukuja eri lapsiryhmissä varhaisen ennaltaehkäisyn kohdentaminen eniten tarvitseviin on ollut vaikeaa.\n\nVäitöstyön loppuosassa tutkittiin, voidaanko korkean riskin lasten väkivalta- ja rikollisuusriskiä määrittää kansanterveysriskien ehkäisyssä yleisesti käytetyllä menetelmällä. Kaikista Suomessa vuosina 1981–1993 vankilassa olleista 1 584 henkirikollisesta eroteltiin henkirikoksen uusijat, ja heidän lastensa ja vanhempiensa rikosrekistereitä ja vankiasiakirjoja verrattiin väestörekisteristä saatujen kaltaistettujen verrokkien tietoihin. Uusijoiden lapsilla väkivaltarikollisuusriski oli korkea, 24-kertainen, ja yleinen rikollisuusriski 17-kertainen. Uusijoiden vanhemmilla rikollisuusriski oli 5-kertainen, mutta väkivaltarikollisuusriskin lisäys ei heillä ollut tilastollisesti merkitsevä. Sekä väkivaltarikollisten että rikollisten osuus verrokkeihin verrattuna oli lisääntynyt merkitsevästi 1. ja 3. sukupolvien välillä.\n\nTulokset osoittivat ensi kertaa, että on mahdollista määrittää lapsiryhmien väkivalta- ja rikollisuusriskiä vanhempien vakavan väkivaltarikollisuuden perusteella ja että väkivaltarikollisuus voi siirtyä väkivaltarikollisilta heidän lapsilleen. Menetelmällä voidaan pyrkiä määrittämään, ketkä lapset ja nuoret hyötyvät eniten vakavan antisosiaalisuuden ehkäisemiseen tähtäävistä tukitoimenpiteistä.\n\nVäitöskirja on julkaistu sarjassa Kuopion yliopiston julkaisuja D: Lääketiede, ISBN 978-951-27-0942-7. Sitä voi tilata yliopiston kirjaston julkaisumyynnistä sähköposti: yrjo.valtanen@uku.fi tai verkko-osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/julkaisutoiminta/julkmyyn.shtml\n\nLisätietoja:\nLL, erikoislääkäri Anu Putkonen\nNiuvanniemen sairaala\np. 044 720 3216\nsähköposti: putkonen@niuva.fi\n\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
978-951-27-0942-7
Kieli:
eng
Sivumäärä:
89 s.
Tekijät:
Putkonen Anu(diss)
Tuotekoodi 020335
22,00 €