Phosphatidylinositol 3-kinase and type 2 diabetes - catalytic subunit p110beta as a candidate gene for type 2 diabetes and in vitro modelling of the insulin signalling pathway (Fosfatidyyli-inositoli 3-kinaasi ja tyypin 2 diabetes - katalyyttinen alayksik, Kyo:n julkaisuja G. - A.I.Virtanen-instituutti 31

Päivärinta Maija 15.4.2005\nLääketieteellinen tiedekunta\nMolekulaarinen lääketiede\nPhosphatidylinositol 3-kinase and type 2 diabetes - catalytic subunit p110beta as a candidate gene for type 2 diabetes and in vitro modelling of the insulin signalling pathway (Fosfatidyyli-inositoli 3-kinaasi ja tyypin 2 diabetes - katalyyttinen alayksikkö p110beta tyypin 2 diabeteksen kandidaattigeeninä ja insuliinin viestinvälitysjärjestelmän tutkiminen soluviljelyolosuhteissa)\n\nVastaväittäjä: Dosentti Timo Otonkoski, Helsingin yliopisto\nKustos: Professori Seppo Ylä-Herttuala, Kuopion yliopisto\n\nVäitöskirjan tiivistelmä:\n\nUutta tietoa tyypin 2 diabeteksen geneettisestä taustasta ja tutkimusmenetelmistä\n\nTyypin 2 (aikuistyypin) diabetes on nopeasti yleistyvä kansansairaus, johon liittyy useita liitännäissairauksia ja huonontunut elämänlaatu. Suomessa on noin 190 000 tyypin 2 diabeetikkoa (v. 2004), vuoteen 2010 mennessä määrän arvioidaan kasvavan jopa 70 prosentilla. Taudin puhkeamiseen vaikuttavat perimä ja elämäntapatekijät.\n\nSelvitimme keskeisen insuliinin vaikutuksia välittävän proteiinin, p110betan, geenivirheiden eli polymorfioiden yhteyttä insuliiniresistenssin ja tyypin 2 diabeteksen syntyyn suomalaisessa väestössä. Koska tyypin 2 diabeteksen solutason syntymekanismit ovat vielä suurelta osin selvittämättä, on tärkeää, että käytössä on sopivia insuliinin viestivälitysjärjestelmän tutkimusmenetelmiä. Työssämme tutkimme rasvasolujen soveltuvuutta diabetestutkimukseen ja selvitimme tekijöitä, jotka vaikuttavat geeninsiirtomenetelmien käyttöön diabetestutkimuksessa.\n\nIhmisen p110beta geeni kloonattiin genomisesta kirjastosta ja sen rakenne selvitettiin. Geenin säätelyalueelta tunnistettiin kaksi polymorfiaa, joiden ei todettu olevan yhteydessä insuliiniresistenssin tai tyypin 2 diabeteksen syntyyn. Kuvattuja polymorfioita ei siis voida pitää insuliiniresistenssin tai tyypin 2 diabeteksen merkittävinä riskitekijöinä suomalaisessa väestössä. Tutkimuksemme tarjoaa uutta tietoa tärkeän solunsisäisen viestittäjämolekyylin rakenteesta, geeniin liittyvistä polymorfioista sekä niiden yhteydestä yleistyvän kansantautimme syntyyn.\n\nHavaitsimme, että sidekudossoluja voitiin erilaistuttaa rasvasoluiksi ja että insuliini aktivoi soluissa tunnettuja signaaliteitä. Lisäksi insuliini kiihdytti huomattavasti rasvasolujen sisäänottaman sokerin määrää. 3T3-L1 solulinja on siis käyttökelpoinen solumalli insuliinin solunsisäisen viestivälitysjärjestelmän tutkimiseen.\n\nAdenovirukset ovat yleisesti käytettyjä geeninkuljettimia diabetestutkimuksessa. Nykykäsityksen mukaan adenoviruksen geeninsiirtotehokkuus määräytyy kohdesolun car-pintaproteiinin ilmentymisen mukaan. Havaitsimme, että adenoviruksen esilämmitys +37 celsiusasteessa lisäsi huomattavasti geeninsiirtotehokkuutta soluihin, jotka eivät ilmentäneet car-proteiinia. Kuvaamme siis uuden ja käyttökelpoisen menetelmän, jolla voidaan parantaa adenovirusvälitteistä geeninsiirtotehokkuutta ja laajentaa adenovirusten käyttömahdollisuuksia diabetestutkimuksessa.\n\nTutkimuksemme havainnot tukevat vallitsevaa käsitystä siitä, että tyypin 2 diabetes on monitekijäinen sairaus, johon altistavat perimä ja elintavat. Lisäksi tutkimuksemme tarjoaa käyttöön uusia ja moderneja työkaluja tyypin 2 diabeteksen taustalla olevien solutason häiriöiden selvittämiseen.\n\nKuopion yliopiston julkaisuja G. A.I.Virtanen instituutti. ISBN 951-781-390-2\n\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
951-781-390-2
Kieli:
eng
Sivumäärä:
83 s.
Tekijät:
Päivärinta Maija(diss)
Tuotekoodi 020275
22,00 €