Physical exercise in clinically healthy men and in patients with angiographically documented coronary artery disease with special reference to cardiac autonomic control and warm-up phenomenon, Kyo:n julkaisuja D 363

Tuomainen Petri 5.8.2005\nLääketieteellinen tiedekunta\nLiikuntalääketiede, kliininen fysiologia ja isotooppilääketiede, sisätaudit ja kardiologia\nPhysical exercise in clinically healthy men and in patients with angiographically documented coronary artery disease with special reference to cardiac autonomic control and warm-up phenomenon (Liikunta kliinisesti terveillä miehillä ja invasiivisesti tutkituilla sepelvaltimotautipotilailla erityishuomiona sydämen autonomisen hermoston säätely ja sisäiset suojamekanismit (ns. lämmittelyilmiö)) \nVastaväittäjä:Dosentti Timo Mäkikallio, Oulun yliopisto\nKustos: Professori Keijo Peuhkurinen, Kuopion yliopisto \n\n\n--------------------------------------------------------------------------------\n\nVäitöskirjan tiivistelmä:\n\n\n\nFyysinen inaktiivisuus, alentunut sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskyky sekä alentunut sydämen sykevaihtelu ja syketurbulenssi ennustavat itsenäisesti sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin sekä väestötasolla että sepelvaltimotautipotilailla. Liikuntaharjoittelulla on edullisia vaikutuksia autonomisen hermoston toimintaan, mutta pitkäkestoisia ja satunnaistettuja liikuntainterventiotutkimuksia keski-ikäisessä miesväestössä ei vielä ole raportoitu. Monet sepelvaltimotautipotilaat pystyvät ilmentämään sisäisiä sydänlihaksen suojamekanismeja toistettua sydänlihaksen hapenpuutetta vastaan (ns. lämmittelyilmiö). Sen kliinisiä ilmentymiä ja erityisesti sen yhteyttä autonomisen hermoston toimintaan ei vielä ole riittävästi tutkittu.\n\nTässä väitöskirjatyössä tutkittiin keski-ikäisillä miehillä poikkileikkausasetelmassa fyysisen aktiivisuuden ja suorituskyvyn sekä kaulavaltimoiden ateroskleroosin ja sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn välistä yhteyttä. Samassa koehenkilöaineistossa tutkittiin kuuden vuoden ohjelmoidun liikuntaharjoittelun aikana sydämen sykevaihtelussa ja syketurbulenssissa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi selvitettiin sydänlihaksen sisäisen suojamekanismin (ns. lämmittelyilmiön) ilmaantumista ja kestoa sekä siihen liittyviä tekijöitä invasiivisesti tutkituilla sepelvaltimotautipotilailla sekä sydämen sykevaihtelun ja syketurbulenssin yhteyttä ko. lämmittelyilmiöön. \n\nVerenkierto- ja hengityselimistön tai tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia sairastaneilla miehillä kokonaisenergiankulutus oli suoraan verrannollinen ergospirometriatutkimuksessa mitattuun saavutettuun maksimaaliseen hapenkulutukseen ja kääntäen verrannollinen kehon rasvaprosenttiin sekä veren triglyseridi- ja fibrinogeenipitoisuuksiin. Lisäksi maksimaalinen hapenkulutus oli kääntäen verrannollinen ateroskleroosin astetta kuvastavaan, ultraäänimenetelmällä määritettyyn kaulavaltimon seinämäpaksuuteen. Kuuden vuoden satunnaistetun liikuntaintervention aikana ergospirometriassa määritetty aerobinen kynnys kasvoi merkitsevästi liikuntaryhmässä verrattuna kontrolliryhmään. Muutokset sykevaihtelussa ja syketurbulenssissa eivät eronneet merkitsevästi ryhmien välillä. Kuitenkin sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn paraneminen oli yhteydessä sykevaihtelun suotuisiin muutoksiin koko koehenkilöjoukossa. Sepelvaltimotautipotilailla toistetussa rasituskokeessa ns. lämmittelyilmiön ilmaantuvuus oli suurin lyhyimpään lepoaikaan testien välillä (15 min) satunnaistetussa potilasryhmässä ja toiseksi suurin pisimmän lepoajan (120 min) ryhmässä. Lyhimmän lepoajan ryhmässä sydänlihaksen hapenpuutekynnys ja rasituksen sieto olivat merkitsevästi suuremmat toisen testin aikana ensimmäiseen testiin verrattuna. Ne potilaat, joiden sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella määritetty taudin vaikeusaste oli lievempi, ilmensivät parempaa adaptoitumista sydänlihaksen hapenpuutteeseen. Sydämen sykevaihtelu ja autonomisen hermoston säätely olivat parempia niillä potilailla, jotka ilmensivät ns. lämmittelyilmiötä. Lisäksi sydämen sykevaihtelu korreloi adaptaation voimakkuuteen tässä potilasryhmässä.\n\nYhteenvetona todetaan, että keski-ikäisessä miesväestössä fyysinen aktiivisuus assosioituu suotuisasti kehon rasvamäärään, sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskykyyn ja perinteisiin sepelvaltimotaudin vaaratekijöihin. Lisäksi sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskyky ennustaa itsenäisesti kaulavaltimon ateroskleroosia ja muutokset em. suorituskyvyssä ovat suorassa yhteydessä sydämen sykevaihtelussa tapahtuviin muutoksiin. Sepelvaltimotautipotilailla adaptaatio toistettuun sydänlihaksen hapenpuutteeseen (ns. lämmittelyilmiö) on varsin yleisesti osoitettavissa. Tämä sydämen sisäinen suoja näyttää kuitenkin häviävän suhteellisen nopeasti ja olevan yhteydessä sydämen autonomisen hermoston säätelyyn. Tulevaisuudessa on syytä selvittää, onko ikääntyvässä väestössä säännöllisen liikuntaharjoittelun ja sydämen autonomisen hermoston säätelyn säilymisen tai paranemisen välillä annos-vaste-suhdetta ja parantaako säännöllinen liikuntaharjoittelu sepelvaltimotautipotilailla sydämen sisäisiä suojamekanismeja toistuvaa sydänlihaksen hapenpuutetta vastaan.\n\n\n--------------------------------------------------------------------------------\n\nKuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede. ISBN 951-27-0383-1\n\n\n--------------------------------------------------------------------------------\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi \n

ISBN-10:
951-27-0383-1
Kieli:
eng
Sivumäärä:
125 s.
Tekijät:
Tuomainen Petri (diss.)
Tuotekoodi 020056
20,00 €