Vaarallisten rikoksenuusijoiden uusimisriskiiin vaikuttavat tekijät Suomessa 1971-1995

Paanila Jarmo 13.8.2004\nLääketieteellinen tiedekunta\nOikeuspsykiatria\nVaarallisten rikoksenuusijoiden uusimisriskiin vaikuttavat tekijät Suomessa 1971 - 1995\nVastaväittäjä: professori Hannu Naukkarinen, Tampereen yliopisto\nKustos: professori Jari Tiihonen, Kuopion yliopisto Väitöskirjan tiivistelmä:\n\nVaarallinen rikoksenuusija on henkilö, joka toistuvasti syyllistyy toisten henkeen tai terveyteen kohdistuviin rikoksiin (henkirikokset, törkeät väkivaltarikokset, seksuaalirikokset, törkeät tuhotyöt). Mikäli tällaista tapahtuu toistuvasti kymmenen vuoden ajanjakson aikana, voidaan tällainen henkilö määrätä lain mukaan eristettäväksi pakkolaitokseen.\n\nPakkolaitos eli ’”pytty” on rikosoikeudellinen käsite, jossa ajankohtainen rikos ja myös aiemmat suorittamatta jääneet tuomiot suoritetaan kokonaan päivästä päivään vankeudella. Erillistä pakkolaitokseksi nimettyä rakennusta ei vankeinhoitojärjestelmässä ole, vaan vankeus suoritetaan eri vankiloissa niille perustetuissa erillisissä osastoissa.\n\nPakkolaitokseen päädytään vankilaoikeuden tuomion nojalla ja tässä tutkimuksessa tutkittiin vuosina 1971–1995 vankilaoikeudessa pakkolaitoskäsittelyssä olleita henkilöitä. Tutkimusajankohtana oli esillä 102 vaarallisen rikoksenuusijain pakkolaitokseen määräämistä koskeva asia. Vaarallisuusarvioinnin perusteella aineiston 42 vaarallista rikoksenuusijaa eristettiin pakkolaitokseen ja 60 suoritti tuomionsa tavanomaisissa vankilaolosuhteissa. Kattava asiakirja-aineisto oli saatavissa 99 rikollisesta.\n\nTutkimusaineisto käsitti vain miehiä, vaikka myös naiset syyllistyvät Suomessa noin 10 %:iin kaikesta väkivaltarikollisuudesta. Väkivaltarikollisista 7 % oli adoptoituja (7/99, joka on 35-kertainen lukumäärä verrattuna adoptioiden esiintymiseen yleisväestössä). Pakkolaitokseen esitettyjen rikoksenuusijain kuolleisuus havaittiin 4,9-kertaiseksi samanikäiseen normaaliväestöön verrattuna. Vapautumisen jälkeen kuolleisuus oli jo yli 10-kertainen yleisväestöön verrattuna. Kun verrattiin henkirikokseen syyllistymisriskiä 30- ja 50-vuotiaitten välillä, todettiin tässä 60 % alenema vanhemman ikäluokan eduksi. Sitä vastoin kun otettiin huomioon ylikuolleisuus, oli todellinen vähenemä noin 40 %.\n\nPakkolaitoksesta vapautui tutkimusajankohtana 10 vaaralliseksi väkivaltarikolliseksi luokiteltua vankia. Heistä viisi oli henkirikoksen tehneitä ja viisi oli tuomittu seksuaalirikoksista. Näistä kymmenestä jokainen (100 %) syyllistyi uuteen väkivaltarikokseen tai seksuaalirikokseen, useimmat pian vankilasta vapautumisen jälkeen. Tutkimusaikana pääsi vapauteen 50 pakkolaitokseen määräämättä jäänyttä vakavan väkivaltarikoksen uusijaa. Näistä 17 (34 %) tuomittiin vakavasta väkivaltarikoksesta jo ehdonalaisen aikana ja koko seuranta-aikana rikoksen uusi 82 %.\n\nKeskeisenä löydöksenä todettiin, että kaikki pakkolaitokseen määrätyt ja sieltä poispäässeet henkilöt uusivat vakavia väkivalta- tai seksuaalirikoksia vapaaksi päästyään. Pakkolaitokseen määräämättömistäkin (ei-vaarallisiksi arvioiduista) rikoksenuusijoista yli 80 % syyllistyi uuteen törkeään väkivalta- tai seksuaalirikokseen. Nämä ovat erittäin korkeita lukuja verrattuna siihen, että todennäköisyys syyllistyä vakaviin väkivaltarikoksiin elinaikanaan on suomalaisilla miehillä alle 5 %. Tämän perusteella voidaan todeta, että lähes kaikki pakkolaitosarvioon tulleet olivat olleet korkean uusimisriskin omaavia ja heidän erottelunsa alaryhmiin on ollut mahdotonta vankilaoikeuden käsittelyssä.\nKuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 337. ISBN 951-781-457-7\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
951-781-457-7
Kieli:
fin
Sivumäärä:
80 s.
Tekijät:
Paanila Jarmo(diss)
Tuotekoodi 019903
20,00 €