Kaiken keskellä, vai kaikesta sivussa, Sukupolvien elämänlaatu ja identiteetti syrjäisessä maaseutukunnassa 2000-luvun alussa

Kainulainen Jari 28.11.2003\nYhteiskuntatieteellinen tiedekunta\nSosiaalipolitiikka\nKaiken keskellä, vai kaikesta sivussa? Sukupolvien elämänlaatu ja identiteetti syrjäisessä maaseutukunnassa 2000-luvun alussa\nVastaväittäjä: Professori Veli-Matti Ritakallio, Turun yliopisto\nKustos: Professori Juhani Laurinkari, Kuopion yliopisto Väitöskirjan tiivistelmä:\n\nTutkimuksen tarkoituksena oli etsiä yhteiskunnallisia ja elämäntapahtumien perhekokemusten sekä elämänkulun muutosten rakentamia sukupolvia yhdessä syrjäisessä maaseutukunnassa. Tutkimuksen aineisto kerättiin postikyselyllä Sotkamon kunnan 16–65-vuotiailta vuonna 2000.\n\nYhteiskunnallisten sukupolvien uskotaan muodostuvan ensisijaisesti samanikäisten ja samanaikaisten jakamista yhteiskunnallisesti voimakkaista kokemuksista nuoressa aikuisiässä. Tyyppiesimerkkinä tällaisista kokemuksista pidetään sotakokemuksia. Elämänkulun merkitys sukupolvien muodostuksessa on yhteiskunnallisia tapahtumia selvästi epämääräisempi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö elämänkulkua voitaisi tulkita ikäryhmittäin. Toisaalta elämänkulun tapahtumat menevät osittain limittäin yhteiskunnallisten tapahtumien kanssa. Kokemukset joukkomuutosta kuten ”maaltapaosta” ovat tällaisia kokemuksia. Elämänkululla tapahtumineen ja muutoksineen on myös oma erityinen merkityksensä. Näin on esimerkiksi siirryttäessä nuoruudesta aikuisuuteen. Nuoruudessa elämänkulun rajavaiheena korostuvat erityiset kehitystehtävät ja suhde edelliseen nuoret kasvattaneeseen sukupolveen.\n\nTutkimuksen tarkoitukseen kuuluivat olennaisesti myös sukupolvien itse kokeman subjektiivisen elämänlaadun ja palvelutyytyväisyyden kuvaaminen. Elämänlaatua tarkasteltiin muun muassa työn, perheen, vapaa-ajan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen elämänlaatuna. Palvelutyytyväisyyden tarkasteluun käytettiin lähinnä julkisia palveluja.\n\nKolmantena tutkimuksen tarkoituksena oli syrjäisen maaseutukunnan aikuisväestön kuuluvuuden ja viihtyvyyden kuvaaminen sukupolvittain. Kuuluvuus on osuva väestön identiteetin määre. Identiteetti on perinteisesti yhdistetty ihmisten minuuteen ja minuuden rakennusaineksiin. Identiteettiä käytetään yhä useammin ihmisryhmien kollektiivisen yhteyden kuvaamiseen. Voidaan puhua jopa sukupolvia yhdistävästä sukupolvi-identiteetistä. Sukupolvi-identiteettiä ei kuitenkaan yleensä synny ilman erityisiä olosuhteita jossakin ajassa ja paikassa. Viihtyvyys ilmentää tässä yhteydessä lähinnä asuinkunnan vetovoimaa ihmisten mielissä. Tieto ihmisten viihtyvyyden perusteista on tärkeää väestön pysyvyydenkin vuoksi.\n\nYhteiskunnalliset sukupolvet ovat yhteiskunnallisten kokemustensa perusteella sitä tarkempia mitä vanhempia ne ovat. Tämä on seurausta siitä, että nuoret sukupolvet eivät ole ehtineet vielä rakentua yhteiskunnallisesti ja siitä, että vanhat murrokset eivät kosketa nuoria sukupolvia. Selvimmin yhteiskunnallisen sukupolven piirteet ovat tulkittavissa vuosina 1935–51 syntyneiden maaseudun autioitumisen kokemuksista. Toisaalta nuorin sukupolvi, vuosina 1976–84 syntyneet, on kuuluvuudeltaan avoimin myös kansainvälisille seikoille.\n\nElämänkulku jäsentää ihmisten elämää, joskaan elämäntapahtumat eivät useinkaan ilmene sukupolvittain. Joissakin tapauksissa elämänkulun tapahtumat, kuten muuttamiskokemukset ovat ainakin teoreettisesti myös sukupolvikokemuksia. Miehillä kielteiset kokemukset terveyden ylläpidosta ja vakavasta sairaudesta selviämisestä yhdistyvät kokemuksiin omasta tai lähiomaisen vakavasta sairastumisesta. Miehillä on naisia enemmän kielteisiä kokemuksia vakavista sairauksista ja niistä toipumisesta. Sen sijaan vakava oma sairastuminen ja lähiomaisen sairastuminen sijoittuivat yhteen sekä miesten että naisten kokemuksissa.\n\nAineiston sukupolvia ei voinut kuitenkaan verrata sellaisenaan elämänlaadun, palvelutyytyväisyyden, viihtyvyyden ja kuuluvuuden perusteella, vaan tähän vertailuun käytettiin tutkimuskirjallisuudesta haettuja sukupolvirajoja. Sukupolvien rajat syntymävuosien tai iän perusteella jäävät pakostikin suhteellisiksi. Sukupolvien syntymiseen on lisäksi merkityksensä ajankohdalla. Samoilla tapahtumilla samanaikaisiin tai samanikäisiin on voinut olla erilainen vaikutus. Vain harvoin voidaan puhua tarkoista sukupolvirajoista. Tätä olennaisempaa on sukupolvien paikallisuus, joka menee usein kansallistenkin sukupolvipiirteiden edelle.\n\nElämänlaadun sosiaalisen merkityksen ja työn ja toimeentulon välillä oli yhteys. Työ ja toimeentulo ovat elämänlaadun ehtoja, mutta sosiaaliset seikat ovat sen laatua. Miehillä terveyden elämänlaatu on oma ulottuvuutensa, jolle kuuluu lisäksi vapaa-ajan elämänlaatu. Yhteisesti miehillä ja naisilla sosiaalinen yhdistyy elämään tyytyväisyyteen, ihmissuhteisiin ja perhe-elämään. Miesten sosiaalinen elämänlaatu yhdistyy lähinnä perhe-elämän ja luonnosta nauttimisen elämänlaatuun.\n\nKunnan elinvoimaisuuden voi sanoa olevan ihmisten viihtyvyydelle ensiarvoisen tärkeää. Yksittäisistä seikoista puhdas luonto ja ympäristö ovat selvästi merkittävimpiä viihtyvyydelle. Kuuluvuudessa perhe, koti, luonto ja ympäristö olivat tärkeimpiä seikkoja. Useimpien ihmisten elämää kosketti eurooppalais-suomalaiseksi kuuluvuudeksi nimetty kuuluvuus. Eurooppalais-suomalaisen kuuluvuuden piirteet ilmenivät selvimmin naisilla ja nuorella (1976–84-syntyneiden) sukupolvella.\n\nTalouslama ja hyvinvointivaltion murros ovat vaikuttaneet olennaisesti ainakin syrjäisen maaseutukunnan väestön hyvinvoinnista käytävään keskusteluun. Hyvinvointivaltion perusta on kuitenkin niin vahva, että syrjäisen maaseutukunnan väestön hyvinvointi ei ole mitenkään erityisesti uhattuna. Niinpä syrjäisiä maaseutukuntia ei voida tämän perusteella osoittaa kasvukeskuksien kuntiin verrattuna huono-osaisemmiksi. Kuntien välillä on varmasti eroja niiden väestön hyvinvoinnissa, mutta hyvinvointivaltion muutosta koskevat seikat ovat liian karkeita tällaisen vertailun suorittamiseen. Kuntatasolla väestön viihtyvyys ei vaikuta olevan yhteydessä asuinaluetyyppiin, taajamaan tai haja-asutusalueeseen. Tämän yleisen asuinaluejaon perusteella ihmiset viihtyvät yleensä omalla asuinalueellaan sen yhteiskuntateknisestä laadusta riippumatta.\n\nKyseessä oli kuitenkin eräänlainen yhtä kuntaa koskenut tapaustutkimus, joten luotettavia koko maata koskevia yleistyksiä ei voida tehdä. Luotettavimmin tutkimuskysymysten antia voi yleistää syrjäisen maaseudun, tai yleensä maaseutumaisten kuntien väestön elämään.\nKuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet. ISBN 951-781-943-9\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
951-781-943-9
Kieli:
fin
Sivumäärä:
217 s.
Tekijät:
Kainulainen Jari (diss)
Tuotekoodi 019800
30,00 €