Carbon balance of the arctic westlands in Europe

Heikkinen Juha E.P. 30.5.2003\nLuonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta\nYmpäristötieteet\nCarbon balance of the arctic wetlands in Europe (Euroopan arktisten kosteikkojen hiilitase)\nVastaväittäjä: Professori Patric M. Crill, University of New Hampshire, USA\nKustos: Professori Pertti J. Martikainen, Kuopion yliopisto Väitöskirjan tiivistelmä:\nEnsimmäinen arvio Euroopan tundran hiilitaseeksi; hiili karkaa arktisilta kosteikoilta.\n\nEuroopan tundra on järvien, jokien ja mosaiikkimaisten maaekosysteemien värittämä kokonaisuus, jonka erityispiirteitä ovat maaperän ikirouta ja puiden puuttuminen. Tundra on myös suhteellisen tasaista, mistä syystä laajat alueet ovat soistuneet jääkauden jälkeen. Lyhyt kasvukausi, riittävä kosteus ja ikiroudan olosuhteet ovat johtaneet kasvien yhteyttämän hiilen tehokkaaseen varastoitumiseen turpeeseen.\n\nIlmaston lämpeneminen voi sulattaa Euroopan arktisten kosteikkojen ikiroutaa ja päästää suunnattomat määrät hiiltä hiilidioksidina ja metaanina ilmakehään. Näiden kasvihuonekaasujen vapautuminen kiihdyttäisi ilmastonmuutosta entisestään. Pohjoismaisessa huippututkimusyksikössä hiilen kiertoa ekosysteemien ja ilmakehän välillä tutkinut Juha Heikkinen on selvittänyt arktisten kosteikkojen hiilen ja hiiltä sisältävien kasvihuonekaasujen dynamiikkaa ja -taseita Kevolla ja Ural-vuorten länsipuolen tundralla. Kahden sääolosuhteiltaan erilaisen vuoden kaasutaseet paljastivat hiilitaseen olevan erittäin herkkä lämpötilan nousulle ja kosteuden vähenemiselle. Tutkijat ovat huolissaan laajojen kosteikkoalueiden herkän tasapainon muuttumisesta hiilen nielusta tai varastosta hiilen lähteeksi.\n\nTundran vesiekosysteemit olivat poikkeuksetta hiilen lähteitä. Niiden kautta vapautuu maaekosysteemien keräämää eloperäistä hiiltä. Maaekosysteemeissä märät sarapinnat toimivat hiilen nieluina kun kuivat jäkälä- ja varpupinnat toimivat hiilen lähteinä. - Lämpötilalla ja kosteudella on suuri luontainen vaihtelu maaekosysteemeissä. Täällä kesän keskimääräisen lämpötilan nousu 1 asteella lisäisi hiilen pakoa turpeesta ilmakehään, sanoo tutkija Juha Heikkinen.\n\nVesitaseella on suuri merkitys turveprofiilin veden kyllästämän hapettoman vyöhykkeen säilymiseen koko kesän ajan. Turpeen lahoaminen lakkaa veden alla, mutta käynnistyy helposti vesipinnan laskiessa. Toisaalta vedenpinnan lasku vähensi metaanin tuotantoa märimmillä pinnoilla. Samalla hiilen sidonta kasvillisuuteen lisääntyi, jolloin hiiltä jäi enemmän talteen. Alueellisesti kuivuminen lisää hiilen pakoa enemmän kuin hiilen sitoutumista.\n\nEri kasvustotyypeille lasketut kasvukauden hiilitaseet kytkettiin paikkatietojärjestelmän avulla satelliittikuviin, jolloin voitiin arvioida koko tundran alueellinen hiilitase. Euroopan tundralta (205 tkm2) karkasi vuoden 2001 aikana noin 11 Tg hiiltä. Tämä vastaa Suomen metsiin vuosittain sitoutuvaa hiilen määrää. Määrä on noin neljä kertaa suurempi kuin tundrasoiden turpeen näennäinen keskimääräinen vuosikertymä. On mahdollista, että jo nykyiset ilmasto-olosuhteet ovat kääntäneet laajat arktiset kosteikot hiilen nielusta hiilen lähteeksi.\nKuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötieteet. ISBN 951-781-251-5\nKuopion yliopisto\nViestintä\ntiedotus@uku.fi

ISBN-10:
951-781-251-5
Kieli:
eng
Sivumäärä:
34 s.
Tekijät:
Heikkinen Juha E. P. (diss)
Tuotekoodi 019745
20,00 €