Hoidetaanko keskoslapsen kipua? Tutkimus hoitajien valmiuksista arvioida ja hoitaa keskolapsen kipua

Halimaa Sirkka-Liisa 17.8.2001 \n\n\n\n Hoidetaanko keskoslapsen kipua? Hoitajien valmiudet\n arvioida ja hoitaa keskoslapsen kipua. \n\n\n Kuopion yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa esitettiin 17.8.2001\n tarkastettavaksi THL Sirkka-Liisa Halimaan väitöskirja Hoidetaanko keskoslapsen\n kipua? Hoitajien valmiudet arvioida ja hoitaa keskoslapsen kipua. Vastaväittäjänä oli\n professori Arja Isola Oulun yliopistosta ja väitöstilaisuuden valvojana professori Katri\n Vehviläinen-Julkunen Kuopion yliopistosta. \n\n Väitöskirjan tiivistelmä:\n\n Suomessa syntyy vuosittain noin 59 000 lasta, joista noin 4,3 % syntyy keskosina. Kehittyneen\n tehohoidon ansiosta yhä useammat keskoset jäävät eloon ja saavat normaalin kasvun ja kehityksen\n edellytykset elämälleen. Tehohoito on kuitenkin pitkä ja vaatii monia usein toistuvia hoito- ja\n tutkimustoimenpiteitä, jotka aiheuttavat pienelle keskoselle paljon kipua. Tehohoitoa tarvitsevat\n yleensä pienet keskoset, joiden syntymäpaino on pienempi kuin 1500 g tai sikiöikä alle 32 viikkoa.\n Aikaisemmin ajateltiin, että pieni keskonen ei tunne kipua. Nyt kuitenkin tiedetään, että kipua aistiva\n hermosto syntyy jo varhain sikiökaudella niin, että jo 20. raskausviikolla sikiöllä on riittävät\n anatomiset ja fysiologiset valmiudet kokea kipua. Sikiöiältään 32 viikkoa vanhat keskoset kokevat\n mahdollisesti jopa voimakkaampaa kipua kuin suuremmat vastasyntyneet ja juuri nämä lapset ovat\n usein vakavasti sairaita, tarvitsevat toimenpiteitä ja ovat alttiina kivulle. On todettu, että\n varhaiskehityksen aikana toistuvilla kipukokemuksilla saattaa olla pitkäaikaisia vaikutuksia yksilön\n kipusysteemin kehittymiseen, alenevaan kipukynnykseen ja myöhempään käyttäytymiseen. Kivun\n arviointi perustuu yleisesti kipua kokevan ihmisen sanalliseen ilmaisuun. Huonoimmassa asemassa\n ovat tällöin pienet lapset, jotka eivät voi sanoin ilmaista kokemaansa kipua. Pienten lasten kipua\n arvioidaankin käyttäytymisen ja fysiologisten reaktioiden avulla. Keskoslapsen kivun arviointi on\n kuitenkin ongelmallista. Kivun aiheuttamat reaktiot keskosilla ovat vähäisiä tai saattavat puuttua\n kokonaan. On tärkeää muistaa, että kipureaktioiden puuttuminen ei viittaa kyvyttömyyteen kokea\n kipua vaan kyvyttömyyteen ilmaista sitä. \n\n Lähes kaikkien aikaisempien tutkimustulosten mukaan keskoslapsen kipua hoidetaan\n riittämättömästi. Kivun hoidon lähtökohtana on hoitajien kyky tunnistaa ja arvioida keskoslapsen\n kipua. Siksi on tärkeää tietää, millaiset tiedolliset ja taidolliset valmiudet hoitajilla on vastata tähän\n haasteeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitajien tietoja keskoslapsen kivusta,\n kivun arvioinnista ja hoitamisesta sekä kuvata hoitajien toimintaa keskoslapsen hoito- ja\n tutkimustoimenpiteisiin liittyvän kivun hoitamisessa sekä laatia kivun hoitoa kuvaava prosessi. \n\n Aineistot koostuivat kolmesta eri aineistosta: kyselystä, havainnoinnista ja teoreettisesta aineistosta.\n Kyselyaineisto koottiin Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistollisten sairaaloiden\n vastasyntyneiden teho-osastojen sairaanhoitajilta ja lastenhoitajilta sekä laboratoriohoitajilta, jotka\n ottavat verinäytteitä vastasyntyneiden teho-osastoilla (N=280). Havainnointiaineisto koottiin yhden\n yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolta videoimalla viikon ajan kolmen\n keskoslapsen hoito- ja tutkimustoimenpiteitä sekä hoitajien toimintaa. Videoitua aineistoa oli 60\n tuntia. Teoreettinen aineisto koottiin keskoslapsen kivun lievittämistä käsittelevistä julkaisuista\n vuosilta 1993-1999. \n\n Tulosten mukaan hoitajilla on melko paljon tietoa keskoslapsen kivun arvioinnista ja hoitamisesta.\n Hoitajat ilmoittivat arvioivansa kipua lapsen käyttäytymisen kuten itkun tai vartalon liikkeiden ja\n fysiologisten muutosten kuten lapsen ihon värin, verenpaineen, hengityksen sekä happi- ja\n hiilidioksiarvojen perusteella. Yleisimmin he ilmoittivat lievittävänsä kipua nopealla ja taitavalla\n toiminnalla, rauhoittelemalla lasta hyväillen tai silitellen ja puhumalla lapselle. Muutamat hoitajat\n kuvasivat käyttävänsä myös EMLA -puudutusvoidetta ennen toimenpidettä. \n\n Hoitajien kyselyssä ilmoittama kivun lievittämistä koskeva tieto ei kuitenkaan toteutunut hoitotyössä,\n vaan kivun lievitysmenetelmiä käytettiin niukasti. Kivun lievitysmenetelmiä käytettiin neljän (4/30)\n hoito- ja tutkimustoimenpiteen valmisteluvaiheessa, kuuden (6/30) hoito- ja tutkimustoimenpiteen\n suoritusvaiheessa ja neljän (4/30) hoito- ja tutkimustoimenpiteen jälkeen lapsen hyvän ja turvallisen\n olotilan palauttamiseksi. Keskeistä keskoslapsen toimenpiteisiin liittyvän kivun lievittämisessä on\n kivun hoidolle myönteinen ympäristö, lapsen turvallinen valmistaminen hoito- ja\n tutkimustoimenpiteisiin, kivun lievittäminen hoito- ja tutkimustoimenpiteen aikana sekä turvallisen\n olotilan palauttaminen toimenpiteen jälkeen. \n\n Yhteenvetona voidaan todeta, että keskoslapsen kivun hoitaminen on osin riittämätöntä ja\n satunnaista. Syinä riittämättömään kivun lievitykseen on aikaisemmissa tutkimuksissa kuvattu\n hoitajien vähäiset tiedot lapsen kehittyvästä hermostojärjestelmästä, kivun arviointikeinojen\n vähäisyys, negatiivisten kivun aiheuttamien seuraamusten huomiotta jättäminen, vähäiset tiedot kivun\n lievitysmenetelmistä ja kipulääkkeiden vaikutuksesta. Tuloksia voidaan hyödyntää hoitotyön\n käytännössä ja koulutuksessa sekä laajemmin terveydenhuollossa, mietittäessä käsityksiä kivun\n lievittämisen tarpeellisuudesta suomalaisessa kulttuurissa. Tulosten perusteella on tärkeää jatkaa\n tutkimusta siitä, mitkä seikat organisaatioissa estävät optimaalisen kivun hoidon toteutumisen. \n\n Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 91. ISBN 951-781-930-7 \n\n\n Kuopion yliopisto \n Tiedotusosasto \n\n tiedotus@uku.fi \n

ISBN-10:
951-781-930-7
Kieli:
fin
Sivumäärä:
91 s
Tekijät:
Halimaa Sirkka-Liisa (diss)
Tuotekoodi 019517
18,16 €