Verkko-opiskelijana yhdessä muiden kanssa, TaY. Täydennyskoulutuskeskus. Julkaisusarja A5/2002

Tässä kaksivaiheisessa tapaustutkimuksessa kuvataan ja selvitetään ensin Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen (TYT) avoimen yliopiston yhden verkkokurssin opiskelijoiden kokemuksia oman elämäntilanteensa ja verkko-opiskelun yhteensovittamisesta. Toiseksi tarkastellaan sitä, kuinka opiskelijat kokevat vuorovaikutuksen, opiskelun ja oman oppimisensa verkkoryhmässä. Tämän jälkeen opiskelijoiden esiin tuomia kokemuksia tarkastellaan eräiden oppimisteoreettisten näkemysten valossa. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoidun kyselylomakkeen ja teemahaastattelun avulla. Opiskelijoille pyrittiin antamaan mahdollisuus kuvata omaa kokemustaan avoimesti ja vapaasti. \n\nTarkastelun keskiössä ollut verkkokurssi (1 ov) on osa erään oppiaineen approbaturia. Kurssi alkoi syksyllä 2001 ja kesti yhden lukukauden. Verkko-opiskelijat keskustelivat WebCT -ympäristössä aihealueen kysymyksistä, lisäksi kurssilla oli kaksi lähiluentoa. Kurssilla oli alunperin ilmoittautunut 36 opiskelijaa ja heistä 19 vastasi kyselyymme.. Vastaajat olivat 26 - 59 -vuotiaita ja 14 heistä oli naisia. Haastatteluun osallistui kolme naisopiskelijaa \n\nSelvityksen satoa\n\nOpintoihin osallistuttiin monista syistä, esimerkiksi mielenkiinnosta opetettavaa ainetta tai yleisemminkin verkko-opintoja kohtaan, "harrastuspohjalta" sekä työhön tai opintoihin liittyvien tavoitteiden vuoksi. Opiskelijat perustelivat verkko-opintojen valintaa joko sillä, että ne olivat ainoana vaihtoehto, jos elämäntilanteessaan ylipäänsä halusi opiskella (työ, muut opinnot, harrastukset, perhe, asuinpaikka) tai sillä, että oman opiskelunsa ajankohdan ja tahdin sai valita itse. Toiset opiskelijat kokivat kurssin aikataulun rajoittavana tekijänä ja olivat odottaneet enemmän vapautta. Joidenkin perheellisten opiskelijoiden perusteluissa tuli taas esiin se, että verkkokurssin aikataulun koettiin antavan raamit oman ajankäytön suunnittelulle: ilman näitä raameja opiskelu ei olisi onnistunut. \n\nKyselyyn vastanneet opiskelijat käyttivät useampia opiskeluympäristöjä (koti, työ, oppilaitos) ja perheellisillä opiskelupaikka muotoutui tai 'raivattiin' perheen arjen keskelle. Omaa oppimista edistäviksi tekijöiksi nähtiin 'oman rauhan' lisäksi toisaalta verkkokeskustelut (heterogeenisen ryhmän keskusteluun tuomat useat näkökulmat) muiden opiskelijoiden kanssa ja toisaalta oma aktiivinen, itsenäinen opiskelu. Oppimista esti puolestaan mm. verkkoetiketin puuttuminen. Haastatteluun osallistuneiden opiskelijoiden kokemuksen mukaan verkkoryhmän ilmaisutavat muotoutuivat kuitenkin nopeasti tietyn tyylisiksi. Opiskelijoiden koettiin eroavan toisistaan opiskeluvalmiuksiensa suhteen, mutta näidenkin erojen nähtiin tasoittuvan kurssin edetessä. Verkkovuorovaikutuksen koettiin olevan kankeampaa kuin kasvokkaisen välittömän vuorovaikutuksen. Haastateltavamme kokivat, että verkkokeskusteluissa heitä kuunneltiin, mutta jokaisella heistä oli kokemus myös sivuutetuksi tulemisesta. Keskustelun eteenpäin viennin tärkeys nousi korostetusti esiin. \n\nHaastatteluun osallistuneiden opiskelijoiden kuvauksissa korostui jo kyselyssä esiin tullut ryhmän merkitys oppimiselle, se että ryhmä sai heidät tarkastelemaan asioita useista (ja uusista) näkökulmista. Kahden haastateltavamme puheita voidaan tulkita niin, että he olivat alkaneet toimia itseohjautuvammin, sillä he olivat oppineen hankkimaan tietoa ja ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Yksi haastateltavistamme kertoi, että opinnoista saadut positiiviset kokemukset ovat tuoneet hänelle lisää itseluottamusta ja halua “ainakin yrittää“. Oppimistaan verkkokurssilla hän kuvaa seuraavasti: \n\n“Tärkein mitä oon oppinut, niin varmaan yleensä tällaista toisten ihmisten kanssa tämmöisessä vuorovaikutuksessa olemisesta ja itsestä mä oon oppinut kaikkein eniten... minkälainen on ihmisenä ja minkälainen on se oma persoonallisuus ja nyt varsinkin sitten omia lapsia vähän vertaa ja ajattelee myös sitä, että millä lailla sitä omilla toiminnoillaan vaikuttaa lasten tulevaisuuteen, että …että en mä voi sanoo että mä osaisin jokku [kyseisen oppiaineen] teoriat tosta vaan, mutta että oon oppinut myös semmosia oikein kirja-asioita joitakin uusia, että jokku nimekkin on jo ruvennu tuleen tutuiksi... jostain asioista oon alkanut tavallaan ajatteleen paljon laajemmin, että tavallaan koittaa miettiä niitä ehkä toisilta näkökulmilta ja jonkun toisen silminkin, ettei pelkästään että mitä ne omat kokemukset on..." \n\nHaastateltaviemme koulutustaustat erosivat huomattavasti toisistaan. Tämä näkyy kärjistetysti myös siinä, kuinka merkittävänä (oppimis)kokemuksena verkkokurssia kuvataan. Akateemisesti koulutetulle opintojakso saattoi olla vain yksi muiden joukossa, kun taas yliopisto-opintonsa ensimmäisen kerran aikuisiällä aloittavan opintojakso saattoi herättää pohtimaan omaa elämäänsä, oppimistaan ja opiskelua laajemminkin. \n\n

ISBN-10:
951-44-5531-2
Kieli:
fin
Sivumäärä:
62 [8] s.
Tekijät:
Koivurinne Noora & Koponen Heidi
Tuotekoodi 014688
10,00 €