Infections in intensive care; epidemiology and outcome, Acta Universitatis Ouluensis D Medica 925

Tutkimusaineistona oli 14 kuukauden aikana yliopistosairaalan teho-osastolla vähintään 48 tuntia hoidetut 335 potilasta, joilta kerättiin tiedot aiemmista sairauksista, tulovaiheen sairauden vaikeusasteesta (APACHE II, SOFA), sekä infektioista tehohoitoon tullessa että tehohoidon aikana. Lisäksi seurattiin resurssien käyttöä ja hoidon tuloksia 251:llä (74,9 %) potilailla oli tehohoitoon tullessa infektio. Niistä 59,3 % oli kotialkuisia ja 40,7 % sairaalahoitoon liittyviä. Vain 84 potilaalla (25,1 %) ei ollut infektiota tulovaiheessa. Näiden kolmen ryhmän tulovaiheen APACHE II-arvot, teho- tai sairaalakuolleisuus ei eronneet, mutta sairaalahoito kesti pisimpään sairaala-alkuisen infektion vuoksi teholle joutuneilla potilailla. 80 (23,9 %) potilasta sai infektion tehohoidon aikana (48/ 1000 potilaspäivää): hengityslaitehoitoon liittyvä keuhkokuume 33.8 %, keskuslaskimokatetriin liittyvä tai primaari bakteremia 6.3 % ja virtsatieinfektio 1.3 %. Vastaavat luvut 1000 hengityslaitehoito- tai katetripäivää kohti olivat 18,8, 2,2 ja 0,5. Tehohoitoon liittyvä infektio oli itsenäinen sairaalakuolleisuutta lisäävä vaaratekijä ja se lisäsi resurssien käytön lähes kolminkertaiseksi. Sairaalasta kotiutuneista 272 potilaasta (81,2 %) kuoli seuranta-aikana (mediaani 17 viikkoa) 83 (30.5 %). Tehohoidon aikainen infektio ei vaikuttanut sairaalahoidon jälkeiseen kuolleisuuteen tai potilaiden pitkäaikaiseen elämänlaatuun. Noin puolella potilaista yleinen terveydentila oli huonompi kuin ennen tehohoitoa ja ennen tehohoitoa työssä olleista vain 36 % palasi entiseen työhönsä. Infektioiden torjunnan kannalta matala keskuslaskimokatetreihin liittyvä infektioiden esiintyvyys viittaa hyvin omaksuttuihin toimintakäytäntöihin, kun taas korkeahko respiraattorihoitoon liittyvä keuhkokuumeen esiintyvyys edellyttää uudelleen arviointia.

ISBN-10:
978-951-42-8447-2
Kieli:
ENGL
Tekijät:
Ylipalosaari Pekka
Tuotekoodi 013728
12,00 €