Kosmopolis 1/2010

Pääkirjoitus -------- \n Juha A. Vuori & Tiina Kanninen --- \nSuomalaisia sodassa --- \n \n\nTämänkertainen Kosmopoliksen numero ottaa osaa keskusteluun Suomen osallisuudesta Afganistanin sotilaalliseen konfliktiin. Vaikka tieteellinen aikakauslehti ei voi millään kilpailla blogosfäärin nopeuden kanssa, tämä numero osoittaa myös tieteellisen julkaisun potentiaalin ajankohtaisten kysymysten keskustelufoorumina. Kirjoittajissa yhdistyy akateemisuus sekä käytännön kokemus: näkökulmia teemaan tarjoaa Afganistanissa komposiittikypärän alta palvellut kirjoittaja, mutta kirjoituksia on myös vertaisarvioitu luotiliivejä kantaen, saappaat Afganistanin maankamaralla.\n\nNumeron aloittaa Charly Salonius-Pasternak, joka käynnisti keskustelun Suomen osallisuudesta Afganistanin sodassa loppukesästä 2009. Hänen avaukseensa tartuttiin suhteellisen laajasti ja kysymykseen palataan edelleen iltapäivälehtien pääkirjoituksissa. Keskustelunavauksen otti esiin myös ulkoministeri Alexander Stubb Kansainvälisten suhteiden tutkimuksen seuran kolmannessa konferenssissa pitämässään puheessa esimerkkinä siitä, kuinka tutkijoiden tulisi osallistua näyttävämmin Suomen ulkopolitiikan keskusteluihin. Tämä Kosmopoliksen numero tavallaan vastaa ministerin pyyntöön päivänpolitiikkaa käsittelevästä tutkimuksesta.\n\nSalonius-Pasternak syventää artikkelissaan Helsingin Sanomissa ja muualla julkisuudessa käytyä keskustelua Suomen osallisuudesta Afganistanin sodassa. Hän esittää de facto objektiivisen, de facto subjektiivisen sekä de jure -näkökulman Suomen toiminnasta Afganistanissa. Salonius-Pasternakin mukaan julkisuudessa esitetyt, lähinnä de jure -näkökulmaan tukeutuneet vasta-argumentit eivät onnistu kumoamaan hänen väitettään Suomen olemisesta osapuoli Afganistanin (sisällis-)sodassa.\n\nKysymyksessä Suomen osallisuudesta ”sotaan” ei ole kyse vain ”semantiikasta”, sillä myös käytännön toiminnalla on merkitystä, kuten artikkelin kirjoittamisen jälkeen WikiLeaksin1 kautta julkitulleet vuodetut raportit osoittavat. Vastaväitteet selittynevät kuitenkin käytännöllispoliittisuudella. Salonius-Pasternakin mukaan poliittisten päättäjien ymmärrys tilanteesta alueella vaikuttaa Suomen osallisuuden arvioimiseen. Mikäli kyseessä katsotaan olevan 2000-luvun alussa annetun rauhanturvamandaatin jatkaminen, suomalaisille ei tarvitse perustella Suomen osallisuutta uudelleen. Jos taas tilanteen katsotaan muuttuneen ratkaisevasti, Suomen osallistuminen sisällissotaan jonkin osapuolen liittolaisena voisi olla vaikeampi oikeuttaa.\n\nSuomen poliittisten päättäjien ja suomalaisten näkemykset siitä, mitä Afganistanissa tapahtuu, ovat merkittäviä Suomen politiikan oikeutuksen suhteen. ”Sodan” ymmärrys on siis oleellinen tarkastelukohde yleisemminkin. Paul-Erik Korvela pohtii tätä kysymystä sodan käsitteen historiallisen muutoksen kautta politiikan teorian näkökulmasta. Valtioidenväliset sodat vaikuttavat olevan vähenemässä, mutta aseelliset konfliktit eivät. ”Uusien sotien”2 seurauksena itse sodan käsite on muutoksessa. Tämä käsitteellinen muutos kytkeytyy suoraan keskusteluun Suomen toimista Afganistanissa.\n\nVaikka sodan käsite on muuttunut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, jonkinlainen sodan tila Afganistanissa ei niinkään. Afganistanissa 2000-luvulla käyty sota on vain yksi uusi luku pitkässä konfliktien historiassa. Tämä käy osuvan ilmeiseksi Raimo Väyrysen 30 vuotta sitten Journal of Peace Research -lehdessä julkaistusta artikkelista, joka on suomennettu tähän Kosmopoliksen numeroon jälkikirjoituksen kera. Kuten tekstin suomentanut Unto Vesa kirjoitusta toimitukselle kommentoi, Väyrysen artikkelissa voidaan jälkikäteen havaita ”profeetallisia” piirteitä. Jo kevätkesällä 1980 julkaistussa tekstissä osattiin arvioida oikein neuvostojoukkojen mahdottomuus onnistua tavoitteessaan saada maa valvontaansa. Artikkelissa myös kiinnitetään osuvasti huomiota erinäisiin silloista ja nykyistä sotaa monimutkaistaviin seikkoihin, kuten alueen geopoliittisen kilvoittelun historiaan, muslimijohtajien nousun taustoihin sekä afganistanilaisen yhteiskunnan sisäiseen murrokseen keskusta-periferia -akselilla. Profeetallista tai ei, artikkelin avulla voidaan ymmärtää Afganistanin konfliktin monitahoisuutta, johon myös suomalaisten joukkojen osallistuminen tavalla taikka toisella liittyy.\n\nKysymys siitä, onko Suomi sodassa Afganistanissa, palautuu lopulta kysymykseen siitä, onko Suomen osallisuus kyseiseen konfliktiin oikeutettu vai ei. Unto Vesan oma kirjoitus tarjoaa näkökulman Afganistanin rauhanoperaation mandaatin legitimiteettiin. Rauhanturvaoperaatioiden oikeutusta arvioitaessa nousee esiin kolme oleellista puolta: kansainvälisoikeudellinen perusta ja hyväksyntä kohdeväestössä, tehtävän vaivihkainen muuttuminen sen kestäessä sekä joukkojen lähtömaan kansalaismielipide. Afganistanin operaatio pohjautuu YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiin, joissa maan tilanne on todettu uhaksi kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle, eli turvallistettu.3 Nämä päätökset kytkeytyvät 2000-luvun kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa määrittäneeseen ”globaaliin sotaan terrorismia vastaan” ja seurasivat hyvin nopeasti syyskuun yhdennentoista hyökkäyksiä Yhdysvalloissa 2001.\n\nMonikansallisten ISAF-joukkojen mandaattina oli tuoda Kabuliin turvallisuutta ja vakautta, kunnes maahan saataisiin uusi hallitus. ISAF-joukkojen lisäksi Afganistanissa operoi Yhdysvaltojen sotavoimat sekä moninainen joukko kansainvälisiä humanitaarisia järjestöjä. Suomen valtiojohto katsoi Suomen osallistumisen ISAF-operaatioon ongelmattomaksi kansainvälisen lain näkökulmasta. Operaation oikeutus on kuitenkin kyseenalaistunut sen kestäessä. Tähän on vaikuttanut Afganistanin eri ryhmittymien epätasapuolinen osallistuminen sekä talebanien hallinnon kukistamisenkin jälkeen niin Yhdysvaltojen kuin kapinallisten siviileihin kohdistamat iskut. Korruptio voimistaa negatiivisia asenteita myös ISAF-operaatiota kohtaan. Kritiikki operaatiota kohtaan on voimistunut myös joukkojen lähettäjämaissa. Kun muissa maissa pohditaan keinoja ja aikatauluja omien joukkojen poistamiseksi Afganistanista, on Suomen ”exit-strategian” puute huolestuttavaa. Myös Vesa varoittaa potentiaalista ajautua mukaan sodankäyntiin, jolla ei ole laillista eikä legitiimiä mandaattia.\n\nChristian Perheentupa palaa Afganistanissa palvelleen sotilaan näkökulmasta kysymyksiin siitä, onko Afganistanissa käynnissä sota vai ei, ja kuinka Suomen jalkautuminen Afganistaniin on oikeutettu. Afganistanissa partioivalle suomalaiselle laajempi kysymys kokonaistoiminnan nimikkeestä jää toissijaiseksi käytännön toimista selviytymiseen nähden, mutta julkisuudessa esitettyjen oikeutusperusteiden ja käytännön operaatioiden toteutumisen vertaileminen olisi otollinen tutkimuskohde. Julkilausuttujen oikeutusperiaatteiden ja käytännön toimien vertailun tekee vielä oleellisemmaksi se, että suuri osa Afganistanissa operoivien tahojen tavoitteita ja keinoja määrittää hyvin voimakkaasti niiden taustamaiden arvot ja niistä johdettu idealismi. Tieteellisen yhteisön tehtävänä tulisi olla vähemmän mediaseksikkäiden, mutta sitäkin tähdellisempien näkökulmien avaaminen Afganistanissa ja muissa konflikteissa sekä kriiseissä toteutuvaan avustus- ja sotilastoimintaan.\n\nVaikka numerossa käsitelläänkin Afganistanin konfliktia ja siitä juontuvia vastuukysymyksiä pitkälti valtion tai valtioiden liittoutuman näkökulmasta, tulee muistaa, että Afganistanin sota on ollut ennen kaikkea ”sivullisten sota”4, jossa uhrit ovat pääosin muita kuin sotilaita. Uhrilukuja pohdittaessa on myös otettava huomioon, että konfliktin vaatimat uhraukset eivät ole pelkästään ihmishenkiä, vaan on kyse yhtä lailla menetetyistä kodeista ja elämäntavoista – menetetyistä elämistä – pakolaisuudesta maan sisällä ja sen rajojen yli.\n\nAnitta Kynsilehdon kirjoittama kirja-arvio Juha Suorannan Piilottajan päiväkirjasta kiinnittää tavallaan huomion Afganistan-operaation piilotettuun puoleen: Moni afgaanisiviili pakenee konfliktia tehden äärimmäisen vaarallisia matkoja halki maailman hakeakseen turvapaikkaa maista, jotka ovat konfliktissa osapuolena tavalla tai toisella, Suomi mukaan lukien. Turvapaikan myöntäminen afgaaneille näissä Euroopan maissa ei suinkaan ole itsestään selvää – niin hankala kuin tilanne ”omien joukkojen” kannalta maassa onkin. Turvapaikkahakemusten tultua hylätyksi tapahtuu afgaanien paluu/palauttaminen Euroopasta takaisin kotimaahan hyvin sekavissa olosuhteissa, usein ilman minkäänlaista tukea5. Kun palaajia on paljon, kuten Euroopan mittakaavassa tarkasteltuna eittämättä on, ovat paluuprosessit omiaan lisäämään Afganistanin sisäpoliittisen tilanteen sekavuutta6.\n\nMyös tässä olisi Suomen Afganistan-roolia pohtivalle tieteelliselle yhteisölle oiva tutkimuksen aihe: Kuinka sisäpoliittisesti kuuma aihe, turvapaikkapolitiikka, liittyy Suomen ulkopoliittiseen rooliin Afganistanissa – ja kuinka näiden kahden politiikan leikkauspistettä voitaisiin Euroopassa hallita inhimillisesti kestävämmällä tavalla.\n\nJuha A. Vuori & Tiina Vaittinen\n\n***\n\nVäistyvän päätoimittajan kiitokset\n\nUrani Kosmopoliksen toisena päätoimittajana jää hieman tavallista lyhyemmäksi, mutta perhesyiden vuoksi joudun jättämään pestin tämän numeron jälkeen; julkaisun toimittaminen vauvanhoidon ohella ja äitiyslomalla osoittautui yrityksistä huolimatta liian haasteelliseksi tehtäväksi.\n\nPidemmittä puheitta haluan kiittää kaikkia teitä, jotka tavalla taikka toisella edesautoitte työtäni lehden toimituksessa kuluneiden vuosien aikana: Kirsi Henrikssonia, joka pestasi minut taittajaksi aikanaan ja koulutti sekä siihen työhön että Kosmopoliksen perinteisiin; Juha Vuorta, jonka kanssa viimeisen puolentoista vuoden ajan olemme lehteä toimittaneet; kielentarkastaja Teresa Haukkalaa ja kannensuunnittelija Maarit Korhosta, nykyistä taittajaa Ville Halmesta, SRTY:n hallitusta, toimitusneuvostoa sekä tietenkin lukuisia kirjoittajiamme ja refereitämme. Toivotankin Kosmolle menestyksekästä jatkoa, ja siirryn nauttimaan lehden antimista lukijan ja toivon mukaan tulevaisuudessa myös kirjoittajan roolissa.\n\nTiina Vaittinen (o.s. Kanninen)\n\n Charly Salonius-Pasternak: Suomi on sodan osapuoli Afganistanissa --- \n\n Raimo Väyrynen: Afganistan polttopisteessä: Uudelleenjulkaisu Journal of Peace Research -lehdessä (XVII(2), 1980, 95–102) julkaistusta artikkelista ja post-script --- \n\n Artikkeleiden abstraktit --- \n\n Abstracts in English --- \n\n\n Näkökulmia --- \n\n Paul-Erik Korvela: Ovatko sodat jo loppuneet? ---\n\n Unto Vesa: Afganistanin operaation legitimiteetti? ---\n\n\n Puheenvuoro --- \n\n Christian Perheentupa: Komposiittikypärän alta: Sotilaan näkökulma Afganistan-keskusteluun --- \n\n\n Kirja-arvio --- \n\n Turvallisuusympäristön muutos muokkaa uhkakuvia (Kari Laitinen) --- \n\n Merkintöjä matkalta afganistanilaisen Ashrafin seurassa (Anitta Kynsilehto) --- \n\n

Kieli:
fin
Sivumäärä:
89 s.
Tuotekoodi 012609
10,00 €